Selkeää viivaa ja suttuista tarinaa – ja päinvastoin

Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjan kahdeksas ja yhdeksäs albumi ovat mielenkiintoinen, lähes vastakohtainen pari.

Leopardinainen – Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 8

Kuvitus Olivier Schwartz, tarina Yann, värit Laurence Croix, Egmont 2014, ISBN 978-952-233-785-6

Leopardinainen alkaa kauniilla ja mystisellä jaksolla, jossa seurataan dialogivapaasti gorillamaisten mörköjen ja sulavaliikkeisen leopardinaisen edesottamuksia Brysselin katoilla. On vuosi 1946 ja sota on juuri loppunut.

Seuraavaksi liitymme alkoholisoituneen pikkolo-Pikon seuraan, joka sotkeutuu tahtomattaan leopardinaisen ja villiriistan metsästystä harrastavan everstin välienselvittelyyn. Tästä lähtee käyntiin sekava tarina, joka koostuu sinänsä kiinnostavista ja nokkelista kohtauksista, mutta kokonaisuus leviää käsiin onnettomasti pedattujen käänteiden ja viimeistään eksistentialisti Sartren jaaritteluiden ansiosta. Mukana on myös viitteitä gongolaisiin natseihin ja salaseuroihin. Albumista jää fiilis, että Yann on hutaissut käsikirjoituksen vasemmalla kädellä ja unohtanut luetuttaa kenelläkään ennen piirtäjällä toimittamista. Tarinalle on ilmeisesti tulossa jatkoa, joka toivottavasti nivoo höttöisen juonen tiukemmin nippuun. Tämän perusteella en kyllä jaksa kovasti odotella.

Jos Leopardinaisen tarinapuoli mättää, niin kuvitus on sen sijaan vallan hyvissä kantimissa. Olivier Schwartzin linge claire -tyylinen, atoomstijlistä vaikutteita saanut ja art decoa huokuva taide on huiman kaunista ja ilmeikästä.

Sniper Alleyn pikkolopoika – Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 9

Kuvitus Yoann, Tarina Fabien Vehlmann, värit Laurence Croix, Egmont 2014, ISBN 978-952-233-786-3

Pikon ja Fantasion uusien seikkailujen yhdeksäs albumi on sen sijaan aivan toista maata. Yoannin siveltimenjälki on Schwartzin taidonnäytettä paljon rosoisempaa, rennompaa ja lennokkaampaa, mutta sopii  vauhdikkaasti etenevään seikkailuun kuin pikkolonhattu Pikon päähän. Fabien Vehlmannin kirjoittama tarina on sujuvasti rakennettu Indiana Jones -henkinen aarteenmetsästys. Juonielementit ovat nätisti paikoillaan ja huumori on rennompaa ja hauskempaa kuin Yannin kyhäelmässä.

Tällä kertaa seikkailu sijoittuu nykyaikaan. Piko, Fantasio ja lemmikkiorava Spip lähtevät Don Cortizonen kiristämänä etsimään tarunhohtoista Alexandrian aarretta sodan runtelemaan Lähi-itään. Matkalla kumppanukset tapaavat vanhoja tuttuja, tanssivat luotisateessa, harrastavat kepeää sarjakuvametailua ja pääsevät lopulta ratkomaan hengenvaarallisia ongelmia Alexandrian aarretta suojaavassa labyrintissa. Tämän oheen Vehlmann ripottelee yllättävän aidontuntuista kuvausta sotatoimialueen arjesta ja muutaman kriittisen piikin länsimaista sotavauhkoa kohtaan. Tarina ei pahemmin takkuile, käänteitä riittää ja jännite pysyy yllä loppuun asti. Huumori, toiminta ja tunnelataukset ovat hyvässä suhteessa keskenään. Vehlmann käyttää pariin otteeseen hauskaa kerronnallista kikkaa, jossa hypätään tulevaisuuteen kuulemaan hahmon kommentteja tapahtumista. Toimii yllättävän hyvin.

Vaikka Sniper Alleyn pikkolopoika ei millään lailla uudista sarjakuvaa taide- tei kerrontamuotona – eikä siihen tietenkään pyrikään – on se sen verran vetävä ja viihdyttävä seikkailu, että pitänee hankkia luettavaksi myös aiemmat Vehlmannin kynäilemät albumit.

Tilaa sarjakuvat Aavetaajuudelta tai vaikka Adlibriksesta.