Sanotaan tärkein heti aluksi: Laura Luotolan Suoja – Kaupungit ja paluu on kiinnostavinta, ja myös parasta, kotimaista spekulatiivista fiktiota vähintäänkin tällä vuosituhannella. Teoksen hieman erikoinen nimikin saa jo sisällysluetteloa katsomalla selityksensä. Näillä näkymin trilogiaksi kasvavan sarjan nimi on Suoja, ja tämä ensimmäinen kirja sisältää kaksi osaa, jotka ovat nimeltään Kaupungit ja Paluu.

Suoja

Eletään tarkemmin määrittelemätöntä suurkatastrofin jälkeistä aikaa. Ihmiskunnan rippeet asuvat Suojaksi kutsutun kupolin alla, ja ulkopuolella raivoavat jatkuvasti vihamielisemmiksi käyvät luonnonolot. Suojan sisäpuolella on kaksi kerrosta, parempiosaisten An ja rähjäisempi Kándu, ja näiden sisällä, välissä ja laitamilla on vielä lukuisia toisistaan eroavia vyöhykkeitä. Tämän enempää maailmasta ei oikeastaan kannata kertoa, sillä osa viehätyksestä perustuu miljöön vähittäiseen avautumiseen lukijalle. Erilaisten ihmisten ryhmittymien lisäksi Suojaa asuttaa kaksi muutakin lajia, valtaa pitävät salaperäiset Mahdit sekä syrjäänvetäytyvät ja rappeutuneet tvilit.

Tarinan keskushenkilö on nuori tvil-tyttö Tiyan, jonka Mahdien alaisuudessa työskentelevä ylimys ja tiedemies jhil Maxin houkuttelee mukaansa Suojan ylempiin kerroksiin auttamaan Tiyanin kauan sitten kadonnutta sukulaismiestä, jota vaivaa omituinen sairaus. Mukaan tarttuu alakerrosten parempaan väkeen kuuluva ihmistyttö Cici, jota kohtaan Tiyanilla on romanttisia tunteita, ja matkan varrella kohdataan paljon muitakin henkilöitä, joiden kautta tarinaa välillä viedään eteenpäin, vaikka näkökulma onkin pääasiassa Tiyanin. Tiyan on varsin oikukas ja arvaamaton päähenkilö, ja muillakin henkilöillä on omia salattuja päämääriään, joten aluksi suoraviivaiselta vaikuttava tarina saa nopeasti yllättäviä käänteitä. Taustalta alkaa myös hiljalleen paljastua paljon keskeisten henkilöiden kohtaloa suurempia juonia, jotka uhkaavat vaikuttaa koko Suojan tulevaisuuteen.

Koska kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, moni asia jää vielä auki ja varsinkin taustalla häämöttävistä suurista kuvioista annetaan vasta aavistus. Toisaalta tämä tarkoittaa, että lukijan iloksi on tulossa vielä kaksi kirjaa lisää.

Suoja tuo monella tapaa mieleen klassiset scifieepokset. Liikoja ei selitellä ja yhteydet mihinkään todelliseen ovat äkkiseltään etäiset, joten lukija heitetään kylmiltään keskelle vierasta maailmaa ja sen outoja sanoja, termejä ja paikannimiä. Tämä vaatii alkuun jonkin verran keskittymistä, mutta kärsivällisyys palkitaan – ja tämän tyyppisen kerronnan ystävä on tietysti heti kotonaan. Vaikka painopiste pysyykin pitkälti Tiyanin vaiheissa, rivien välistä on luettavissa paljon vanhempi ja suurempi maailma, josta esitetään vain pieni sirpale. Tyylilaji on tuotu onnistuneesti nykyaikaan, henkilöihin ja näiden välisiin suhteisiin panostetaan ja mukana on naisnäkökulmaa sekä kaikkinaista diversiteettiä, mikä miellyttänee nykylukijaa mutta asettuu osaksi kokonaisuutta luontevasti joten tuskin häiritsee vanhoja jääriäkään.

Lajityyppi on yhdistelmä ainakin scifiä, kyberpunkia, fantasiaa ja dystopiaa. Kehittyneestä teknologiasta huolimatta arkaainen ja jossain määrin itämaisvaikutteinen maailma tuo etäisesti mieleen Frank Herbertin Dyynin, raadollisuutta ja runollisuutta yhdistelevässä kerrontatyylissä on muistumia William Gibsonista, ja muitakin esikuvia olisi varmasti löydettävissä, mutta kokonaisuus on kuitenkin selvästi omintakeinen ja omanlaisensa. Kielessä on vahva oma ääni, ajoittain se on melko koukeroista ja haastavaakin, mutta Luotola hallitsee valitsemansa tyylin eikä huojahduksia tule vastaan. Mitään erityisen suomalaista sarjassa ei ainakaan tässä vaiheessa vaikuttaisi olevan, se elää vahvasti omassa maailmassaan, eikä muuta jää edes kaipaamaan.

Suoja – Kaupungit ja paluu on uuden Iris Kustannuksen julkaisema pienkustanne, ja ilmeisesti kustantamo on perustettu yksinomaan tämän sarjan julkaisemista varten. Mistään puolivillaisesta omakustanteesta ei kuitenkaan ole kysymys. Kirja on ammattimaisesti toimitettu ja taitettu, kustannustoimittaja Hanna Matilainen ansaitsee kiitokset hyvästä työstä, eikä lopputulos häpeä suurempien kustantajien teosten rinnalla. Toki kotimaisen spekulatiivisen fiktion pienkustannekenttä on ylipäätään jo vuosikaudet ollut tasokas ja ammattimainen, joten suurena yllätyksenä tämä tuskin tulee asioita seuraaville.

Ennen kaikkea Suoja, Iris Kustannus ja Laura Luotola ovat tevetullut raikas tuulahdus kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon, jota on korkeasta tasostaan huolimatta hieman vaivannut tietynlainen pienimuotoisuus ja varman päälle pelaaminen, kaupallisten realiteettien ja valtavirran mentaliteetin seuraaminen. Suoja-trilogian kaltainen eeppinen projekti on pienen kielialueen marginaalikirjallisuudessa tietysti täydellisen mieletön, mutta silti tai juuri siksi sitä ei voi olla rakastamatta, etenkin kun lopputulos todella lunastaa herättämänsä odotukset. Me tarvitsemme Luotolan kaltaisia rohkeita, lahjakkaita ja omaan visioonsa uskovia tekijöitä.

Olen nähnyt kotimaisen spekulatiivisen fiktion tulevaisuuden. Se on tässä. Jos olet lajityypin ystävä, lue Suoja. Jos et usko olevasi, lue siitä huolimatta. Kyseessä on alan merkittävin julkaisu todella pitkään aikaan.

Huomautettakoon lopuksi, että arvostelija on tavannut kirjailija/kustantajan vain kerran ohimennen, Turun kirjamessujen jatkobileissä ja itse tuolloin jossain määrin juopumuksen alaisena, joten tätä arvostelua ei ole kirjoitettu tuttavankauppana.

Suoja on saatavana Aavetaajuuden kaupasta.