Lepakkomiehellä vuoden putki päällä

Batman – Pitkä pyhäinpäivä
Tarina: Jeph Loeb
Kuvitus: Tim Sale
Suomennos: Petri Silas
Egmont, 2013
ISBN: 978-952-233-705-4

Joillekin teoksille sopii klassikon leima kuin materiahiukkanen mustaan aukkoon. Batman – Pitkä pyhäinpäivä on juuri sellainen.

Batman on ehtinyt heilua mukana varsin monessa vuosikymmenten aikana. Itseäni eniten kiinnostava aikakausi on ollut DC:n universumia 80-luvulla kohdanneen uudelleenmuotoilun jälkeinen aika, jolloin kaikki saatiin määritellä uudelleen. Frank Millerin Batman: Ensimmäinen vuosi on suorastaan ikonista kamaa. Samoja alkuaikojen viboja tarjoaa Pitkä pyhäinpäivä.

Eletään aikaa, jolloin Batman ja poliisipäällikkö Jim Gordon ovat jo liittolaisia. Kaupunkia piinaa silti vielä järjestäytynyt rikollisuus pelkkien murhanhimoisten sekopäiden sijaan, eikä poliisilla riitä puhtia siivota heitä kaltereiden taa. Kuvaan astuu nuori syyttäjä Harvey Dent, komeine kasvoineen. Lepakkomytologiaa tunteva saattaa jo arvailla, mikä tulee olemaan tarinan yksi sivujuonne.

Sarja oli ilmestyessään 13-osainen. Ensimmäinen jakso ilmestyi juuri sopivasti joskus lokakuun tietämillä, juurikin halloweeniksi. Siihenhän alkuperäinen nimikin, Long Halloween, viittaa. Sen jälkeen uusi lehti ilmestyi kerran kuukaudessa, kunnes seuraavan vuoden lokakuussa tuli huiman finaalin vuoro. Tarinan keskeinen elementti on Lomauttaja-nimen varjolla toimiva tappaja, joka käy taistoon rikollisuutta vastaan hyvin suoraviivaisin menetelmin. Ja harva asiahan on suorempi kuin nappi otsaan. Tappajan alias tulee siitä, että hän iskee aina juhlapyhinä, mikä nivoutuu näppärästi minisarjan julkaisutahtiin.

Pyhän Batman-Gordon-Dent-kolminaisuuden vastapoolina toimii Roomalaisena tunnettu gangsterijehu Carmaine Falcone, ja juuri hänen imperiuminsa alkaa ottaa takkiin Lomauttajalta. Sellaista peliä ei kukaan itseään kunnioittava perheenpää katsele kauan iskemättä takaisin. Vanhoista tutuista toiminnassa nähdään mm. Myrkkymuratti, Arvuuttaja, Linnunpelätti, Jokeri ja Kissanainen. Tosin on sanottava, että osa konnagalleriasta tuntuu olevan mukana vain kohteliaisuussyistä. Joillekin on suotu ihan juoneen perustuva syy nostaa palkkashekkinsä.

Tim Salen vähäeleisen ilmeikäs taide toimii kuin tilattuna tarinassa, jossa on paljon sekä jäyhiä jääriä että noirihtavia rikollisia. Myös värit ja varjot pelaavat saumattoman hyvin yhteen tämän juhlapyhädekkarin kanssa.

Pitkä pyhäinpäivä on kokonaisuutena niin hyvä, etten löydä kuin yhden vakavamman aiheen huomautukseen. Ihmiset… pysähtelevät dialogissaan pitämään… dramaattisia taukoja. Ne merkitään… kolmella pisteellä. Kymmenen sivun pistokokeen perusteella tämä tekstiin pesiytynyt kolmipistevirus löytyi 80% varmuudella. Tehokeinona hyvä, maneerina rasittava.

Kaikista klassisista ja kuuluisista lepakkoseikkailuista Pitkä pyhäinpäivä nousee helposti viiden parhaimman joukkoon. Suosittelen vahvasti.

Voit tilata sarjakuvakirjan Aavetaajuudelta tai vaikka Adlibriksesta.