Helena Waris, Otava 2014

vuori

Vuori-romaanin alussa parikymppinen minäkertoja Lif elelee periaatteessa aivan tavallista elämää murukahveineen ja naapurin muusikoineen. Ikkunasta vain pilkottaa vuori, jonka huipulla kukaan ei ole käynyt. Lifin kotiseuduilla vuorta kuitenkin pidetään selviönä, jota kummastelevat ainoastaan kauempaa tulleet kiihkoilijat.

Sitten Lif potkitaan ulos työpaikaltaan katakombeista ja hän joutuu kiipeämään vuorelle itse.

Vuoren alussa maailmaa ja sen henkilöitä ei juuri selitellä, vaan tarina harppoo eteenpäin varsin joutuisaa vauhtia, melkeinpä tv-sarjatyyliin. Ennakkoon jotenkin uumoilin Vuorta raskassoutuisemmaksi romaaniksi, ja aluksi hahmojen ja tapahtumien melskeessä olikin vaikeaa pysyä mukana. Toisaalta tarina edetessään muistutti nostalgisesti monestakin mennytvuosien suosikkikirjailijastani aina Tomi Kontiosta Neil Gaimaniin. Itseeni Vuoressa vetosikin eniten sen moderni fantasiamiljöö, jossa skandinaaviset myytit ja nykyaika kietoutuivat jouhevasti yhteen ilman sen suurempaa yliselittämistä.

Voisipa vuoresta ja sen kipuamisesta jonkinlaista nykymenoa kuvaavaa metaforaakin saada käännellyksi. Parhaiten Vuoresta ehkä saa kuitenkin otteen, kun ymmärtää lähestyä sitä kuin Sinbad-merenkulkijan seikkailuja: ennen kaikkea tarina viihdyttää ja tuo eteen kaikkea kummaa, sen muita erilaisia merkityksiä voi sitten miettiä itse kukin.

Helena Wariksella on taustallaan kolme Kuvastaja-palkintoa, ja teoksesta Uniin piirretty polku on tekeillä kevään korvalla ensi-iltaan tuleva Noidantuli-lyhytelokuva.

Elokuvan kotisivut löytyvät täältä.

Osta kirja vaikka Adlibriksesta.

https://i2.wp.com/aavetaajuus.fi/wp-content/uploads/2015/02/vuori.jpg?fit=695%2C1024https://i2.wp.com/aavetaajuus.fi/wp-content/uploads/2015/02/vuori.jpg?resize=150%2C150Minna RoininenKirja-arvostelutPoiminnatfantasia-kirjallisuus,Helena Waris,kirja-arvostelu,uuskumma,VuoriHelena Waris, Otava 2014Vuori-romaanin alussa parikymppinen minäkertoja Lif elelee periaatteessa aivan tavallista elämää murukahveineen ja naapurin muusikoineen. Ikkunasta vain pilkottaa vuori, jonka huipulla kukaan ei ole käynyt. Lifin kotiseuduilla vuorta kuitenkin pidetään selviönä, jota kummastelevat ainoastaan kauempaa tulleet kiihkoilijat.Sitten Lif potkitaan ulos työpaikaltaan katakombeista ja hän joutuu kiipeämään vuorelle...