spring

Vuonna 2012 Justin Benson ja Aaron Moorhead debytoivat vahvasti kauhumarkkinoilla Resolutionilla, samaan aikaan julkaistun Cabin in the Woodsin indie-velipuolella. Molemmat elokuvat käsittelevät ansiokkaasti kauhun metaelementtejä, mutta Resolution on vähäeleisempi ja haastavampi. Se on popkornintuoksuisen teinislasherin sijaan dramaattinen arvoitus.

Kaksi vuotta myöhemmin Benson ja Moorhead palaavat, eivätkä he ole tälläkään kertaa kutsuneet markkinavoimien paholaisia avukseen. Spring on matkakertomuksen, ikiaikaisen myytin, klassisen euroromanssin ja cronenbergiläisen painajaisen sekoitus. Taide, tiede ja taikuus sekoittuvat omalaatuiseksi esitykseksi luonnon monimuotoisuudesta.

Äitinsä kuoleman jälkeen tuuliajolla harhaileva jenkki Evan (Lou Taylor Pucci) päätyy eteläitalialaiseen merenrantakaupunkiin, jossa hän lumoutuu epäilyttävän nopeasti Nadia Hilkerin esittämästä Louisesta. Se on rakkautta – tai jotakin sellaista – jo ensisilmäyksellä. Mutta Louise ei ole mikä tahansa miestennielijä vaan salaperäinen kulkuri, jolla on pitkä ja omalaatuinen elämäntarina. Kaikki ei kuitenkaan mene hänenkään suunnitelmiensa mukaan.

Koska Spring on elokuva luonnosta ja sen voimista, se on samanaikaisesti sekä kaunis että groteski. Kuolema ja vääristymät ovat osa tätäkin jatkuvaa uudelleensyntymää. Vastakohtaisuus on eniten esillä pinnalla, lähikuvissa, jotka osoittelevat ympärillämme aina käynnissä olevaa luonnon kiertokulkua.

Pinnan alla piilee isoja kysymyksiä evoluution tarkoitusperistä, ihmiskunnan taruista ja ikuisen elämän houkutuksista. Springiä voikin kritisoida lähinnä liiallisesta kunnianhimosta. Se ottaa vaikutteita niin monelta suunnalta ja haluaa kommentoida niin monia asioita, ettei vajaa kaksi tuntia riitä läheskään kaikkeen. Tämä on kuitenkin pieni moite. Isompi samasta kunnianhimosta kumpuava ongelma on se, että ylimaallisen rakkauden ja tieteellisen maailmankuvan sovittaminen yhteen on hankala homma kelle tahansa. Jompikumpi puoli vääjäämättä kärsii tai sortuu korniuteen. Benson ja Moorhead eivät epäonnistu yhtä pahasti kuin Christopher Nolan, joka laittoi Interstellarissa Anne Hathwayn astronautin höpisemään rakkauden voimasta, mutta täysin puhtain paperein hekään eivät selviä. Varsinkin matkan loppu on ongelmallinen.

Spring kuitenkin ansaitsee tiukimman mahdollisen kritiikin, sillä se on tärkeä elokuva, riskejä kaihtamatonta, genrerajoja rikkovaa ja älykästä viihdetaidetta. Benson ja Moorhead ovat uuden ja monipuolisen kauhuskenen lupaavimpia nimiä. Heiltä on syytä jatkossakin odottaa ihan mitä tahansa.

Spring esitetään Night Visions: Back to Basics 2015 -festivaalilla kahdessa näytöksessä. Bensonilta ja Moorheadilta on mukana festarilla myös lyhytelokuva osana V/H/S: Viral -antologiaa, joka lienee melko kehno.

https://i1.wp.com/aavetaajuus.fi/wp-content/uploads/2015/04/spring.jpg?fit=1024%2C586https://i1.wp.com/aavetaajuus.fi/wp-content/uploads/2015/04/spring.jpg?resize=150%2C150Toni SaarinenElokuva-arvostelutPoiminnataaron moorhead,elokuvat,justin benson,kauhu,Night VisionsVuonna 2012 Justin Benson ja Aaron Moorhead debytoivat vahvasti kauhumarkkinoilla Resolutionilla, samaan aikaan julkaistun Cabin in the Woodsin indie-velipuolella. Molemmat elokuvat käsittelevät ansiokkaasti kauhun metaelementtejä, mutta Resolution on vähäeleisempi ja haastavampi. Se on popkornintuoksuisen teinislasherin sijaan dramaattinen arvoitus. Kaksi vuotta myöhemmin Benson ja Moorhead palaavat, eivätkä he ole tälläkään kertaa...