Valkoiset varpaat

Haamu 2015. Toimittanut Marko Hautala.

Valkoiset-varpaat

Täytyykö kauhun pelottaa ollakseen hyvää? Tätä kysymystä pohtii Valkoiset varpaat –antologian toimittanut Marko Hautala esipuheessaan. Allekirjoittanutta miellyttää myös kysymykselle annettu vastaus: ei täydy. Kauhussa on kysymys paljon laajemmasta kirjallisuuden lajityypistä kuin siitä, kuka kertoo kauheimmat jutut ja saa aikaan kovimmat kirkaisut. Parhaimmillaan kauhu tavoittaa jotakin paljon syvempää, jotain ihmisyydestä itsestään.

Valkoiset varpaat –antologian novellitkaan eivät ole sellaisia novelleja, joita ensisijaisesti luettaisiin vintillä taskulampun valossa. Kirjoittajajoukoltaan Valkoiset varpaat on lisäksi raikas pirskahdus viimeaikaisen kotimaisen spekulatiivisen fiktion kentällä. Antologian novellit ovat nimittäin syntyneet pääasiassa sellaisten kirjailijoiden kynästä, jotka aiemmin ovat tulleet tunnetuksi aivan jonkin toisen lajityypin kuin juuri kauhun saralla.

Avaavana novellina toimiva Virpi Hämeen-Anttilan Suljettu osasto on tarinankuljetukseltaan perinteinen, mutta miljööltään uusi: novelli sijoittuu kirjastoon, jonka henkilökunta joutuu uuden pomon ja muinaisten henkien ristituleen. Saattaapa rivien välistä lukea kritiikkiä myös siitä, kuinka vanhat kirjat joutavat nykykirjastoissa usein piiloon uutuusteosten tieltä. Varmasta tekstistä huokuu kirjoittajan aiempi kokemus, mutta kevyen oloinen novelli jää lopultakin vaille suuria yllätyksiä, eikä enää lukemisen jälkeen juuri mieltä vaivaa.

Seuraava novelli, Essi Kummun New Yorkiin sijouttuva Vapaapäivä, sen sijaan hätkähdyttää unenomaisella ihmissuhdekuvauksellaan ja oudoilla, hieman ahdistavillakin eroottisilla vivahteillaan. Tämä novelli kummittelee mielessä vielä päiväkausia antologian lukemisen jälkeenkin. Kummun novelliin viitannee myös antologian kansiaihe.

Antologiaan mahtuu lisäksi jokunen selkeä genrenovelli. Anders Fager on toimittaja Hautalan lisäksi antologian ainoa kauhun saralla aikaisemmin kunnostautunut kirjoittaja. Tähän antologiaan Fager on kirjoittanut sotatarinan Kuolema saapuu Bodskäriin. Fagerin sodankäynnin kuvaus on realistista, vaikka lajityyppiä vähän lukevan kohdalla sen yksityiskohtaisuus saattaa toimia jo suoranaisena puudutteena saaristossa tapahtuville kauheuksille. Asiansa Fager kuitenkin osaa, siitä ei ole kahta puhetta.   

Sotatarinana alkaa lisäksi Jaakko Yli-Juonikkaan novelli Komentaja Kalm, joka punaisten ja valkoisten välienselvittelystä liukuu kuitenkin kirjaimellisesti sodan anatomian selvittelyn puolelle, suorastaan absurdiin saakka. Sami Hilvon Kehdosta hautaan on puolestaan dystooppinen scifinovelli maailmasta, jossa tehokkuus on viety kauhean rajalle.  Sinänsä taiten kirjoitettu novelli tuntuu kuitenkin genressään jo hieman kuluneelta.

Aineksia vaikka kokonaiseen romaaniin olisi puolestaan ollut Satu Gröönroosin Älä yötä pelkää -novellissa kotiapulaisen koettelemuksista. Nyt tapahtumat pitkässä novellissa etenevät kuitenkin kankean oloisesti samalla kun hahmot jäävät vaille kaivattua syvyyttä. Sangen sääli, ettei novelli täyttänyt odotuksia, sillä sen alku oli varsin lupaava.

Antologian päättää Marko Hautalan novelli Varpaat. Pariskunnan idea lomaseikkailusta ranskalaisessa luolastossa enteilee pahaa alusta pitäen, ja poikkeuksellisen karmivaksi selviytymistaisteluksi tarina loppua kohden kääntyykin. Hautalan novellin kauheus tuntuu ennen muuta psykologiselta ja modernilta: Varpaat on häiriintynyt ja ahdistava ahtaanpaikankammoisen painajainen.

Valkoiset varpaat on laadukas kokoelma taitavien kirjoittajien töitä. Toimittaja Hautalan mukaan antologian kirjoittajille ei annettu suoranaisia ennakko-ohjeistuksia: lopputuloksena on erikoinen sekoitus kauhukliseitä ja joitakin raikkaita ideoita, joiden joukosta erityisesti Kummun ja Hautalan novellit nousevat ylitse muiden. Toki mukana olevien kirjoittajien ja novellien valikoima olisi parhaimmillaan voinut olla vielä hiukan nykyistä laajempi. Nyt esimerkiksi kahden sotanovellin mukanaolo seitsemän kirjoittajan antologiassa aiheuttaa jo pienoisen ähkyn.

Toivoa joka tapauksessa sopii, että erilainen kirjoittajajoukko houkuttelisi suomalaisen kauhun ääreen myös sellaisia lukijoita, jotka siihen eivät aikaisemmin ole uskaltaneet tarttua!

Kirjaa saa mm. Aavetaajuuden kaupasta.

 

https://i0.wp.com/aavetaajuus.fi/wp-content/uploads/2015/05/Valkoiset-varpaat.jpg?fit=1024%2C1024https://i0.wp.com/aavetaajuus.fi/wp-content/uploads/2015/05/Valkoiset-varpaat.jpg?resize=150%2C150Minna RoininenKirja-arvostelutPoiminnatAnders Fager,Essi Kummu,Haamu-kustannus,Jaakko Yli-Juonikas,kauhukirjallisuus,Marko Hautala,Satu Gröönroos,Valkoiset varpaat,Virpi Hämeen-AnttilaValkoiset varpaat Haamu 2015. Toimittanut Marko Hautala.Täytyykö kauhun pelottaa ollakseen hyvää? Tätä kysymystä pohtii Valkoiset varpaat –antologian toimittanut Marko Hautala esipuheessaan. Allekirjoittanutta miellyttää myös kysymykselle annettu vastaus: ei täydy. Kauhussa on kysymys paljon laajemmasta kirjallisuuden lajityypistä kuin siitä, kuka kertoo kauheimmat jutut ja saa aikaan kovimmat kirkaisut. Parhaimmillaan kauhu tavoittaa...