Heavy Metal Perse on soittanut suomalaista fantasiametallia jo yli 20 vuotta. Bändillä on vankka kulttisuosio ja fanit nauttivat bändin esittämästä fantasiakuvastosta. Keskustelimme bändin historiasta ja tulevaisuuden suunnitelmista.

2000-luvun alussa internetin vertaisverkoista saattoi törmätä suomenkieliseen powermetal-revittelyyn, jossa kertoja seikkailee etsiessään mahtavaa taikamiekkaa. Biisin nimi on Legenda taikamiekasta. Irkkaajat puivat biisiä kanavillaan – osa tuomitsi sen vitsiksi, mutta osa koki sen edustavan kansainvälisen sankarihevin ylevää perintöä.

Biisin soittanut Heavy Metal Perse porskuttaa vielä kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Aavetaajuus haastatteli bändin rumpalia ja sanoittajaa Heikki Romppaista, sekä laulajaa, kitaristia ja biisintekijää Matias Palmia. Puhuimme bändin vaiheista, biisinteosta ja tulevasta levystä.

Palm ja Romppainen kuvailevat HMP:n musiikkia kasarimetallista ammentavaksi perinneheviksi. Alun perin idean suomenkielisestä hevibändistä esitti Romppainen. Bändi perustettiin jäsenten lukioaikoina vuonna 2000. Bändissä soittavat myös kitaristi Juha Leikkainen ja basisti Harri Leinonen.

– Minulla oli tapana nousta kouluaamuina sängystä vähän aiemmin, jotta voisin kuunnella levyjä ennen koulun alkua. Kuuntelin Bathoryn The Lake -biisiä, ja pohdin, että olisi kiva tehdä samanlaista musiikkia suomeksi. Vaikka eihän HMP sitten kuulostanutkaan Bathorylta, kun eivät jätkät sitä olleet kuunnelleet, Romppainen muistelee.

– Tunsin Matiaksen, sillä olimme molemmat koulun kuorossa. Tiesin, että Matias osaa laulaa nuotilleen. Noihin aikoihin usein se, joka ei osannut soittaa, oli laulaja, ja laulaminen oli yläastekurkulla örinää, Romppainen jatkaa.

Heavy Metal Perse (HMP) on lähtöisin Kajaanista. Kaupunki on yhä bändin henkinen koti, vaikka jäsenet ovat levittäytyneet pitkin Suomea. Bändi julkaisi vuonna 2001 ensimmäisen demonsa, joka kantaa nimeä Legenda Taikamiekasta.  Albumeja on ilmestynyt kaksi, vuoden 2008 Eripura ja vuoden 2012 Aikakirjat.

Rempseää soittoa

Heavy Metal Perseen biisit kertovat yksittäisiä kertomuksia. Maailma on sama, vaikka yksi biisi kertoisi urotöistä ja toinen sodasta jossain aivan muualla. Mukana on jonkin verran suomalaista muinaiskuvastoa, mutta pääosin se koostuu mielikuvituksellisesta fantasiasta.

Romppainen mainitsee sanoitusten kantavaksi voimaksi naivismin ja eskapismin. Joskus biisin taustalla voi olla oikean elämän kokemus fantasiaviittaan pukeutuneena. Esimerkiksi Kohti kolossien maata -biisi sai inspiraationsa armeijassa tapahtuneesta odottelusta.

Välillä inspiraatiota sävellyksin on haettu popkulttuurista, ja esimerkiksi Saunaherran kunniaksi -laulussa on mukana Megaman 2:sta tuttu riffi vähän muunneltuna.

– Leikkainen ilmeisesti laittoi riffin tarkoituksella biisiin. En itse tunne peliä, sillä en pelannut 8-bittistä Nintendoa. En hyväksynyt melodian laittamista täysin samanlaisena kuin pelissä, joten sitä muokattiin. En itse esimerkiksi piilottanut biiseihin pätkiä Commadore64-peleistä, Palm valottaa.

Romppaiselle ja Palmille on tärkeää tehdä aidontuntuista musiikkia, sellaista, joka iskee kohdeyleisöön täysillä, vaikka se herättäisikin muussa yleisössä närää. Kädenlämpöisyys ei toimi.

– Yksi asia josta olen HMP:ssä ylpeä on se, ettemme korjaile biisejämme liiaksi tietokoneella jälkikäteen, esimerkiksi fiksaa rummuniskuja hiirellä paikoilleen, Romppainen kertoo.

– Mukana tulee olla pieni vaaran tuntu. Itseäni ärsyttää, jos arvaa biisin alkaessa, kuinka biisi kehittyy. Tällaista musiikkia en jaksa kuunnella, saati että tekisin itse samanlaista, Palm lisää.

Lähestymistapa toimii, ja bändillä on faneja – myös ulkomailla. Yhteydenottoja on tullut muun muassa Kroatiasta, Brasiliasta ja Argentiinasta. Yhteydenotot ovat muun muassa kommentteja somessa ja levytilauksia. Levyt ovat olleet myynnissä ainakin Saksassa. Keikkoja on soitettu Virossa saakka.

Onko kyseessä vitsi?

HMP:tä on kutsuttu yhden vitsin bändiksi, ja vitsi on kritiikin mukaan venynyt suhteettomasti. Romppainen ja Palm kertovat, että he eivät vitsaile. Laulujen tarkoitus ei ole saada yleisöä nauramaan. Kyseessä on perinteinen fantasiametalli, ja samankaltaisia englanninkielisiä bändejä ei pidetä vitseinä.

– Mitä suomalaisia vitsibändejä ylipäätään on? Sleepy Sleepers ja Jope Ruonansuu tulevat ensin mieleen, ja joitain yhtyeitä, jotka tekevät hauskoja covereita. Meillä ei ole mukana hauskoja ääniefektejä tai kazoon soittamista, Palm kertoo.

– Huumorintajumme on niin outoa, että joku suuttuisi tai loukkaantuisi, jos tekisimme huumorilauluja, Romppainen jatkaa.

Bändi on tietoisesti jättänyt ”taikamiekka”-kuvastoa taaksensa, ja biiseissä on pyritty monipuoliseen tarinankerrontaan.

Hevi Metal Perse -nimessä ”Perse” ei alun perin tarkoittanut takapuoli-persettä, vaan lähteenä oli ”per se”, fraasi joka tarkoittaa ”omana itsenään”. Nimi voisi olla siis suomeksi käännettynä ”hevi metallia sinänsä”. Sanaleikki meni kuitenkin suomessa ohi.

– Mukana oli myös hieman lukiolaisten kaljanjuontihuumoria siinä, ettei nimi ole tyyliä ”Hirvijumala”, Romppainen pohtii.

Entä uusi levy? Miksi sitä tehdään juuri nyt vuosien tauon jälkeen?

– Korona oli HMP:lle siitä hyvä asia, että omalla kohdallani muiden bändieni Carnivalin ja Ydinperheen keikat peruuntuivat. Osaksi tämän vuoksi meillä on nyt aikaa alkaa työstää HMP:n uutta levyä, Romppainen kertoo.

– Biisien teko on ollut sitä, että olemme äänittäneet demotukset tietokoneella ja opetelleet soittamaan nämä pohjat, Palm kertoo.

– Rummut on jo äänitetty. Seuraavaksi äänitämme kitarat ja kirjoitamme sanoitukset loppuun, Romppainen kertoo.