Auringon ydin (Johanna Sinisalo, 340 s., 2013)

sinisalo-auringon-ydin

Johanna Sinisalon uutuuskirjaa olikin odotettu jo pieni tovi. Odotukset olivat kovat, sillä Sinisalon aikaisemmatkin teokset ovat tarjoilleet hyvin inspiroivia, vaikuttavia, mieleenjääviä ja kerta kaikkiaan fantastisia lukuelämyksiä. Sanotaan jo heti tässä vaiheessa, että tämäkään kirja ei pettänyt. Arvostelijaparalta meni yöunet, kun oli niin jännittävä kirja, että se oli pakko lukea kerralla loppuun saakka.

Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa on kaikki nautintoaineet kielletty. Pannassa ovat huumausaineet, alkoholi, nikotiini, kofeiini ja pahin kaikista – chili. Eletään yhteiskunnassa, jossa miehillä ja naisilla on selkeät roolinsa, joissa pitäydytään. Miehiä kutsutaan maskoiksi ja he ovat niitä, jotka pitävät yhteiskunnassa hyvinvoinnin jöötä yllä. Naiset ovat puolestaan eloisia, ja he ovat hieman pissismäisiä, kilttejä, tottelevaisia, hurmaavia ja aina valmiita tekemään kaikkensa maskojensa eteen.

Aivan nappiinsa ihmisjalostaminen ei kuitenkaan ole sujunut, sillä on myös erilaisia naisia, morlokkeja, ja maskoista poikkeavia miinusmiehiä, jotka eivät oikein sovi muuten niin järjestelmällisen eusistokratian puitteisiin.

Vera – eloinimeltään Vanna – on eräs heistä. Hän on morlokki, mutta on onnistunut huijaamaan viranomaisia ja näytellyt eloita koko ikänsä. Hän kirjoittaa kirjeitä kuolleelle sisarelleen Mannalle, sillä siskon menetys on ollut hänelle kova pala nieltäväksi. Hän on kapsu, koukussa chilin sisältämään kapsaisiiniin, josta saaduilla fikseillä elämässä on jotain järkeä. Vain se auttaa pitämään Kellarin mustat, upottavat vedet loitolla. Yhdessä riskinotoista fiilareita saavan Jaren kanssa Vera/Vanna diilaa chiliä, joka on hengenvaarallista touhua. Siitä jos jää kiinni, niin seuraukset ovat kohtalokkaat. He eivät kuitenkaan vähästä säikähdä. Diilaamisen myötä he tutustuvat salaperäiseen uskonnolliseen lahkoon, jonka toiminnassa chililajikkeilla on tärkeä osansa. Lahkon myötä heille alkaakin selvitä, että kenties chiliin kätkeytyykin sellaisia voimia, joiden tähden se lienee ihan syystäkin kielletty.

Tämän enempää ei liene tarpeen sanoa juonesta, sillä muuten menee spoilerin puolelle. Tämä on lukuelämys, joka jokaisen pitää kokea itse. Sinisalon luoma dystopia on nimittäin todella vaikuttava ja monissa kohdin myös pelottavan uskottava. Sen huomaa, että tämän tarinan eteen on tehty paljon taustatöitä. Sille on vahva tilaus näinä päivinä, kun on olemassa niin paljon tahoja, jotka haluaisivat niin monet asiat kieltää. Monia muitakin kerroksia kirja sisältää, ja löydettävää riittää useiksi lukukerroiksi asti, ja se jos mikä on hyvän kirjallisuuden ystävälle todellista mannaa.

Oikeastaan mitkään sanat eivät tee oikeutta sille, mitä teos pitää sisällään. Niinpä todettakoon vain, että tätä kirjaa suosittelisin ihan kaikille. Kyseessä on kirjaimellisesti ei mieto, vaan tulinen teos! Tämä jää kummittelemaan vahvasti alitajuntaan, kun kirjan luettuaan arvostelijakin jäi koukkuun ja on syönyt viikon verran vahvasti kapsaisiinipitoisia ruokia: tätäkin kirjoittaessa hujahti tuulensuojaan parit kaalikääryleet, joissa oli aimo annos Naga Jolokiaa mukana!