under_the_skin

Yleensä on aika helppoa olla ulkoavaruuden vieras maapallolla. Voi opettaa esiteineille ystävyyden todellista merkitystä, tehdä lääketieteellisiä kokeita tai huvittaa itseään piirtelemällä kuvioita viljapeltoihin. Jos pistää rähinäksi, senkin alkuperäisväestö käsittää vaivatta.

Omia polkujaan kulkevan Jonathan Glazerin hypnoottinen Under The Skin ei maalaa aivan yhtä idealistista kuvaa kolmannen asteen yhteydestä. Muukalainen on todellinen ulkopuolinen, ihmisjärjen selittämättömissä. Se ei kykene tuntemaan pelkoa, empatiaa eikä vihaa. Motiivit ovat epämääräisiä vielä sittenkin, kun toiminnan seuraukset näkee. Hiljalleen jotain hiipii esiin kosketuksessa ihmisiin, mutta voi pohtia, johtuuko sekin vain katsojan sisäänrakennetusta taipumuksesta muodostaa kohtausten sarjoista ymmärrettäviä kertomuksia. Silti lopussa vaikea matka ihmisyyteen koskettaa.

Scarlett Johanssonin ihon alle piiloutunut ulkoavaruuden turisti taikka saalistaja ajelee ympäri Skottien ylämaita ja tekee tuttavuutta miehiin, jotka se helposti houkuttelee mukaansa. Kuvat ovat alivalotettuja ja maisemat karuja – sellaisia, joita löytää vain maailman reunoilta. Siellä ihmisten väliset etäisyydetkin ovat loputtomat. Vaeltelun sekaan on pirskoteltu eroottispsykedeelisiä trippejä, joiden kutsuminen seksikohtauksiksi vaatii hyvää mielikuvitusta.

Realismista puhuminen kulttuurintuotteen kohdalla puistattaa, mutta Under the Skinin kohdalla termillä on ainakin jotain painoa. Pelottavan eleetöntä Johanssonia lukuun ottamatta elokuva koostuu lähinnä tavallisista ihmisistä, ja osa keskusteluista on autenttisia, käsikirjoittamattomia. Kerronta ei kärsi, ja kaikenlainen kliinisyys puuttuu.

Under the Skin perustuu löyhästi Michel Faberin Lihaa ja verta -romaaniin, mutta Glazer ja kirjoituskumppani, mainosmies Walter Campbell käsittelevät materiaalia poikkeavasta näkökulmasta. Tyyliltään elokuva muistuttaa sosiaalista realismia, jonka uusi aalto on ollut suosittu Brittein saarilla jo ainakin Morvern Callarista (2002) lähtien, ja tämä on varmasti tietoinen ratkaisu Glazerilta. Yliluonnollinen tuntuu todella ujuttautuneen todelliseen maailmaan. Lopputulos on vaikuttava ja sujuvasti etenevä kertomus ruumiin kokemisesta ja sen ymmärtämisen vaikeuksista. Ihmisen ihon alla tapahtuu aivan liian kummallisia juttuja. Ehkä muukalaiset tarvitsevatkin vielä paljon hienostuneempia antureita ja holistisempaa tutkimusta.

Under the Skin esitetään Season Film Festivalilla (26.3.-29.3.2015) Helsingissä perjantaina ja sunnuntaina. Kiinnostavaa festivaalilla on myös A Girl Walks Home Alone At Night, vampyyrikauhuelokuva Irakista.

https://i1.wp.com/aavetaajuus.fi/wp-content/uploads/2015/03/under_the_skin.jpg?fit=1024%2C576https://i1.wp.com/aavetaajuus.fi/wp-content/uploads/2015/03/under_the_skin.jpg?resize=150%2C150Toni SaarinenElokuva-arvostelutPoiminnatelokuvat,jonathan glazer,scarlett johansson,scifi,season film festivalYleensä on aika helppoa olla ulkoavaruuden vieras maapallolla. Voi opettaa esiteineille ystävyyden todellista merkitystä, tehdä lääketieteellisiä kokeita tai huvittaa itseään piirtelemällä kuvioita viljapeltoihin. Jos pistää rähinäksi, senkin alkuperäisväestö käsittää vaivatta. Omia polkujaan kulkevan Jonathan Glazerin hypnoottinen Under The Skin ei maalaa aivan yhtä idealistista kuvaa kolmannen asteen yhteydestä. Muukalainen on...