Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto jaetaan jo kahdeksannen kerran Tampere Kuplii – sarjakuvafestivaalilla maaliskuussa 2015.

Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto jaetaan perjantaina 27. maaliskuuta 2015 klo 11.00 Tampereen yliopistolla festivaalin tieteellisen sarjakuvaseminaarin Tampere Kuplii Goes Academicin yhteydessä.

Vuoden 2015 palkinnon saajan valitsee kirjailija, animaatio-ohjaaja Katja Kettu. Tunnustuspalkinto myönnetään kotimaiselle tekijälle yksin tai yhdessä toisen osapuolen kanssa tekemästä ansiokkaasta sarjakuva-albumista. Palkintosumma on 5 000 euroa. Ehdokkaaksi asetettiin yhteensä 63 sarjakuva-albumia.

Tampere Kuplii ry:n asettama nelihenkinen valintalautakunta luki tarkkaan kaikki teokset ja totesi niiden tason jälleen kerran korkeaksi ja valinnan vaikeaksi. Lautakunta valitsi ilmoitettujen sarjakuva-albumien joukosta kymmenen ehdokasta palkinnonsaajaksi.

Aikaisempina vuosina Sarjakuva-Finlandia-palkinnon ovat saaneet Milla Paloniemen tekemä Kiroileva Siili (2008), Risto Isomäen, Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen teos Sarasvatin hiekkaa (2009) ja Petteri Tikkasen sarjakuva-albumi Eero (2010). Vuonna 2011 palkinnon jakoivat Kati Kovácsin Kuka pelkää Nenian Ahnavia? ja Heikki Paakkasen Amerikka. Vuonna 2012 palkittiin Ville Tietäväisen sarjakuva-albumi Näkymättömät kädet ja vuoden 2013 palkinnon sai Jaakko ja Lauri Ahosen Pikku Närhi. Viime vuoden tunnustuspalkinto annettiin Ville Rannan albumille Kyllä eikä ei.

Luovuudessaan suomalainen sarjakuva on maailman kirkkainta kärkeä. Vuonna 2014 julkaistiin noin 80 kotimaisin voimin toteutettua sarjakuva-albumia.

SARJAKUVA-FINLANDIA 2015 KÄRKIKYMMENIKKÖ

Ahonen, JP: Villimpi Pohjola: Lapsus
Neljännessä Villimpi Pohjola -albumissa jatketaan kolmekymppisten päähenkilöiden elämän seuraamista. Sarjan kantavia voimia ovat mestarillinen piirrosjälki ja hulvaton, absurdeja mittasuhteita saava huumori. Merkillepantavaa on, kuinka tarinaan on tullut entisestään syvyyttä henkilöhahmojen aikuistumisen ja henkisen kasvun myötä.

Honkala, Harri – Karonen, Toni: Karim: Ulkopuoliset (Asema)
Albumi on traaginen, vaihtoehtoiseen Turkuun sijoittuva sarjakuvatarina, jossa käsitellään rasismia, terrorismia ja perhesuhteita. Mustavalkoinen piirrostyyli kertoo tarinan vaikuttavasti jo valmiiksi synkästä ja rankasta aiheesta.

Kankare, Wolf: Kettujumala palelee (Suuri Kurpitsa)
Kankareen tarina identiteetistä ja roolin taakse piiloutumisesta erottuu huikealla piirrostyylillä, joka pääsee edukseen voimakkaissa, aukeaman kokoisissa ruuduissa. Värejä on käytetty harkiten ja ne tehostavat päähenkilön erilaisuuden kokemusta. Kankare hyödyntää ruuduissa useita eri kuvakulmia ja perspektiivejä, jotka tukevat hahmon sisäistä kamppailua.

Lietzén, Mika: 1986 (Asema)
Albumi on pienelle paikkakunnalle sijoittuva, kaunis ja surumielinen sarjakuva Conan- sarjakuvien ja roolipelaamisen värittämästä nuoruudesta ja paikallisen koulun pihalla näyttäytyvästä aaveesta.

Nieminen, Emmi: Vahinkoraja (Kumiorava)
Nieminen maalaa voimakkaalla ja ilmeikkäällä viivalla kuvan henkilöstä, joka ei mahdu nykyajan kauneuskäsitysten standardeihin. Tarina kulkee eteenpäin ilmavana. Niemisen kerronnassa vuorottelevat vapaa tilan käyttö ja kaiken kattava, mutta kannatteleva vesi. Nieminen ei kahlitse tarinaansa tavalliseen ruutujakoon, mikä tukee aihetta. Nieminen ei missään vaiheessa sorru moralisointiin, vaan näyttää henkilönsä ihmisinä.

Nykänen, Anni: Mummo 3 (Sammakko)
Mummo 3:ssa yhdistyvät hyväntuulinen ja viaton huumori sekä suloinen ja miellyttävän selkeä piirtotyyli. Nykäsen albumi on hauskaa ja hellyttävää sarjakuvaa kaikenikäisille.

Rapi, Aapo: Kosmista kauhua (LIKE)
Albumi on suomalaisella melankolialla ryyditetty ja isolla sydämellä tehty kunnianosoitus 70- luvun kauhusarjakuvalle. Klassiset kauhuhahmot ovat törmäyskurssilla nykyajan ja byrokratian kanssa parhaassa kaurismäkeläisessä hengessä, mustaa huumoria unohtamatta.

Takalo, Tiitu: Minä, Mikko ja Annikki (Suuri Kurpitsa)
Teos yhdistelee omaelämänkerrallista kerrontaa Tampereen paikallishistoriaan. Kerronta on hyvin informatiivista, mutta se välttää totaalisesti puuduttavuuden karikot. Vankalla kerronnalla ja suvereenilla piirrosjäljellä osoitetaan, että kansalaisten on mahdollista haastaa lyhytnäköinen ja kapeakatseinen kaupunkisuunnittelu ja ottaa oma elämä ja unelmat haltuun.

Tauriainen, Tea: Mad Tea Party 2 (Daada)
Mad Tea Party 2 on pirteä omaelämäkerrallinen teos, joka pursuaa itseironiaa ja tuokiokuvia arjesta. Kokonaisuus on värikäs, ulkoasultaan viimeistelty ja iloinen paketti. Karikatyyrihahmot ovat persoonallisia ja ilmeikkäitä ja helposti samaistuttavia. Tauriainen onnistuu lyhyissä stripeissään tiivistämään vitsin sekä visuaalisin että tekstuaalisin keinoin.

Turunen, Marko: Marko Turusen elämä (Daada)
Marko Turunen, tuo oman elämänsä Aku Ankka, taivaltaa räiskyvissä väreissä läpi kymmenien ammattien kompuroiden niissä kaikissa. Teos on huima, houreisiin mittoihin yltyvä psykosurrealistinen odysseia.