Tohtori Goreaun saari – Resident Evil: Revalations 2 -arvostelu

Kehittäjä ja julkaisija: Capcom
Ensimmäinen osa julkaistu: 25. 2. 2015
Levyversio julkaistu: 20. 3. 2015
Pelattu versio: PS4
Saatavilla: PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One

Bioterrorismia vastaan taistelevan TerraSave järjestön juhlat menevät viimeisen päälle penkin alle, kun ikkunoiden lävitse syöksyvät naamiomiehet tappavat osan juhlaväestä ja sieppaavat loput mukaansa. Tuntemattoman määränpään saastaisissa selleissä heräävät myös Resident Evilien 2 ja Code: Veronica sankaritar Claire Redfield, sekä sarjan ensimmäisessä osassa vaikuttaneen Barry Burtonin rääväsuinen tytär Moira. Mitä merkitsevät käytäviltä kantautuvat karjahdukset, mikä tarkoitus heidän ranteisiinsa kytketyillä renkailla on, kuka on kaiken takana ja miksi? Toisaalla epätoivoinen Barry syöksyy pelastamaan tilannetta, mutta onko jo liian myöhäistä?

Pääpelien lomassa kulkevan Revelations-sarjan toinen osa tekee historiaa olemalla ensimmäinen ladattava, episodiperiaatteella julkaistu Resident Evil. Ensimmäinen osa julkaistiin 25. helmikuuta, ja loput kolme kiitettävän tiheällä tahdilla viikon välein. Levyversion ostajat saavat varsinaisen pelin lisäksi myös tukun DLC-sisältöä, kuten kaksi bonusosaa, joista muutama sana tuonnempana.

Vaikka Revelations 2:n juoni alkaa sarjalle perinteiseen tyyliin, se onnistui silti oikeasti herättämään mielenkiintoni, ja sai jännittämään, että miten kaikki selviää. Ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt Resident Evilien parissa. Tarinassa tosin on muutamia ammottavia aukkoja, ja ainakin itseäni kaikkein eniten kiehtonut arvoitus ratkaistaan toisaalta aivan järkeenkäyvällä, mutta toisaalta tavattoman tylsällä tavalla. Henkilöhahmot ovat kuitenkin uskottavia ja hyvin kirjoitettuja, etenkin Barry. Ainoastaan Moiran oletettavasti särmikkääksi tarkoitettu kiroilu saa silmät välillä pyörähtämään kohti kattoa.

Vaikken uskallakaan kertoa juonesta mitään kovin konkreettista paljastuksien pelossa, koen että varoituksen sana on paikallaan. Mikäli ette kaipaa neuvojani, hypätkää seuraavaan kappaleen yli.

Revelations 2:ssa on kaksi loppua, hyvä ja huono. Kolmannessa osassa on eräs kohta, jossa meneillään olevan asian voi hoitaa kahdella tavalla. Yksin pelaava saa tässä kohtaa melko selvän vihjeen oikeaan suuntaan, mutta pelin kaksistaan läpäisevät, kuten minä, ovat omillaan, ja päätyvät lähes väistämättä huonoon loppuun, joka on huono sanan jokaisessa merkityksessä. Ensimmäisen pelikerran päätöksenä se oli todellinen pettymys. Varsinainen, hyvä loppu, onkin sitten onneksi toisesta päästä, ja sarjan parhaita.

Pelin juoni kulkee kahdessa tasossa. Claire ja Moira menevät edellä, Barry ja tämän seuraan lyöttäytyvä salaperäinen pikku Natalia seuraavat perästä. Peliaika jaetaan suurin piirtein tasan tiimien kesken, paitsi viimeisessä osassa. Clairen ja Moiran neljäs osio on ohi kymmenessä minuutissa, vähintään vartissa, mikä häiritsee pahasti aiemmin vallinnutta, säännöllistä rytmiä. Jokaisen osion jälkeen lasketaan tapoista ja löydetyistä jalokivistä kerääntyneet pisteet, joilla ostetaan pieniä parannuksia hahmojen ja varusteiden ominaisuuksiin.

Sankareiden kyvyt vaihtelevat suuresti. Claire ja Barry käyttelevät niin ampuma- kuin heittoaseita, kuten myös Resident Evilien tavaramerkiksi muodostunutta puukkoa. Moira puolustautuu viholliset hetkeksi häikäisevällä taskulampulla ja sorkkaraudalla, sekä heittoaseilla. Natalia lyö ja heittää sieltä täältä löytyvillä tiilillä, ja aistii psyykkisillä kyvyillään lähellä lymyäviä vihollisia, ja osaa osoittaa näiden heikot kohdat. Moira ja Natalia myös löytävät maastosta piilotettuja tavaroita, jotka jäävät Clairelta ja Barryltä huomaamatta, ja osaavat avata varustearkkuja, joista löytyy asepäivityksiä ja isompia reppuja. Suurin osa peliajasta on kuitenkin pakko viettää pyssysankareiden nahoissa, sillä koneen ohjaamat hahmot suhtautuvat ympäristöönsä jokseenkin apaattisesti. Claire ja Barry seuraavat mieluummin karkuun juoksevia kumppaneitaan kuin jäävät ammuskelemaan, eikä Moirakaan innostu käyttämään häikäisykikkaansa omin päin. Natalia sen sijaan heittelee tiiliään Ignatz-hiiren tarkkuudella, mikäli niitä on tarjolla. Natalia osaa myös ohjata pelaajan tähtäimen näkymättömiä vihollisia kohden todella tarkasti. Vaikka tekoäly onkin vaisu, se ymmärtää sentään hankkiutua melko liukkaasti pois vaaranpaikoista ja pelaajan tieltä.

Kontrollit ovat sujuvat ja selkeät. Koska kyseessä on Resident Evil, hahmot eivät ole mitään akrobaatteja, mutta aivan tarpeeksi ketteriä. Liikkuminen ja ampuminen onnistuvat yhtä aikaa, ja oikeaan paikkaan tehty väistöliike pelastaa monesta tiukasta tilanteesta. Tikkaiden ja vipujen kanssa on tosin välillä hieman vaikeaa löytää juuri se oikea kohta, jossa painaa äksää. Revelations 2:n inventaariosysteemi on sen sijaan todella sujuva. Tavarat siirtyvät hahmolta toiselle lennossa ilman ikäviä katkoksia ja valikkojen kanssa säheltämistä, ja tilaa on koko ajan sen verran, että jännittää, muttei turhauta. Kaikkea ei saa mukaansa, mutta suurimman osan kuitenkin.

Revelations 2:n suurin valtti on ilman muuta jaetun ruudun kaksinpeli. Hirviöt kaatuvat huomattavasti helpommin kahden pelaajan voimin, kun kumpaisenkin hahmon kyvyt pääsevät oikeuksiinsa yhtä aikaa. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteivätkö Moira ja Natalia jäisi kumppaneidensa varjoon. Moira pystyy kyllä pitämään puoliaan muutamaa vihollista vastaan, mutta tasaveroinen taisteluun osallistuminen edellyttää, että Moira saa kaikki heittoaseet. Natalian tiilet ovat sinällään melko tehokkaita aseita, etenkin kun parannukset on ostettu, mutta kun ne hajoavat kahdesta iskusta, eikä niitä voi olla mukana vain yksi kerrallaan. Hajamielinen tyttö myös hukkaa tiilensä aina tikkaita kiivettäessä ja alueelta toiselle siirryttäessä, eli aivan koko ajan. Tästä johtuen Natalialla pelaava joutuu lähinnä seisoskelemaan vieressä Barryn pannessa haisemaan.

Pääpelin lisäksi kykyjään pääsee kokeilemaan Raid-pelimuodossa, jossa tyhjennetään pieniä kenttiä vihollisista. Kenttien läpäisystä saa kokemusta ja pisteitä, joilla Raid-hahmolleen saa ostettua uusia kykyjä ja aseita. Myös Raidissa on mahdollisuus jaetun ruudun peliin, joten kaverin kanssa pääsee ammuskelemaan edes jossain.

Levyversion ja Season Passin mukana kaupanpäälle tulevat bonusosat, The Struggle ja Little Miss, syventävät tarinaa Moiran ja Natalian osalta. The Stugglessa Moira pääsee osaksi pääpelin tapaista räiskintää, Little Mississä Natalia puolestaan hiiviskelee hirveiden hirviöidn seassa. Kummallakin osalla on hyvät ja huonot puolensa; The Struggle tilkitsee mukavasti juonen aukkoja, vaikkei aivan kaikkia, mutta useat, häivytyksen kautta tapahtuvat siirtymät luovat viimeistelemättömän vaikutelman. Little Missin unenomainen, rauhallinen tunnelma ja erilaisuus viehättävät, ja etenkin kaksinpelissä hirviöiden välttely on oikein viihdyttävää, mutta juoni on jokseenkin hupsu eikä lisää oikein mitään suurempaan tarinaan. Yhdessä bonusosat tarjoavat jokseenkin saman verran pelattavaa kuin yksi pääpelin osista.

Kaiken kaikkeaan Resident Evil: Revelations 2 kurkottaa kuuseen ja kapsahtaa katajaan, mutta onnistuu riipimään mukaansa sylillisen käpyjä. Monisyisen, kiehtovan tarinan hiipuminen ja hahmojen epätasapaino harmittavat, mutta tällaisenaankin Revelations 2 on kuitenkin hyvä, tyydyttävä kokemus ja ehdottomasti hintansa väärti.  Mikäli joskus julkaistaan tiilet kestävämmiksi ja yleisemmiksi muuttava päivitys, olen valmis nostamaan arvosanani erinomaiseen.

Vitonen on edelleen kaikkein paras Resident Evil, mutta älkää jättäkö tätäkään väliin.

Pelin voi ostaa esim. CDON.comista.