Alien: Isolation – hiljaa hiljaa hiivitään Sevastopolin yössä

Kehittäjä: The Creative Assembly, julkaisija: Sega, julkaistu: 7. 10. 2014,
pelattu versio: PS4, saatavilla: PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One

On vuosi 2137. Kadonneen rahtialus Nostromon musta laatikko on viimein löytynyt ja toimitettu avaruusasema Sevastopolille. Laatikkoa lähtee noutamaan Amanda Ripley, joka haluaa viimeinkin saada selville mitä hänen äidilleen tapahtui viisitoista vuotta sitten. Mutta perillä matkaan tuleekin mutkia. Koko asema on sekasorron ja kauhun vallassa, ihmiset ampuvat kyselemättä, androidit ovat seonneet, ja käytävillä vaeltaa vielä jotain paljon, paljon pahempaa…

Tämä ei olisi mikään ongelma, mikäli Alien: Isolation olisi kuten aiemmat Alien-pelit, mutta sotimisen sijasta pelin pääpaino onkin hiiviskelyllä. Tällä kertaa Alien ei ole nopealla sarjalla kaatuva rivivihollinen, vaan lähestulkoon pysäyttämätön painajainen, jota ei voi kuin pelätä ja paeta. Sevastopol on onneksi väärällään kätevästi sijoitettuja kaappeja ja pöydänalusia, jotka tarjoavat kohtuullista turvaa. Samaan piiloon ei kuitenkaan kannata jäädä liian pitkäksi aikaa, sillä etsivä löytää. Hiipimistä on auttamassa elokuvista tuttu liikkeentunnistin, joka toimii myös kompassina. Playstation 4 -versiossa tunnistimen piipitys kuuluu hauskasti ohjaimen omasta mikrofonista.

Amanda ei kuitenkaan ole täysin avuton, sillä seikkailun edetessä mukaan tarttuu niin kättä pidempää kuin pyssyjäkin. Amanda osaa myös rakentaa asemalta löytyvästä sälästä erilaisia tarvekaluja vihollisten harhauttamiseen ja kolkkaamiseen. Taistelua on kuitenkin syytä välttää, sillä niin hauskaa kuin putkipommien viskely onkin, kaikenlainen mekastus houkuttelee Alienin hetkessä paikalle. Hirviötä ei voi tappaa tai vahingoittaa, mutta sen voi ajaa hetkeksi tiehensä polttopulloilla sekä puolivälin paikkeilla löytyvällä liekinheittimellä.

Tuliaseet tulevatkin tarpeeseen. Peli suosittelee Hard-vaikeustasoa, millä aloitinkin, ”oikean” pelikokemuksen saamiseksi, mutta melko pian Alienin mukaantulon jälkeen jouduin turvautumaan kaikkein helpoimpaan tasoon. Murhanhimoisten ihmisten ja androidien välttely oli jo aivan tarpeeksi vaikeaa, mutta näitä herkemmillä aisteilla siunatun Alienin jallittaminen kävi aivan mahdottomaksi. Alien liikkuu hyvin nopeasti, ja piilosta toiseen ehtiminen hiipimällä tuntuu välillä täysin ylivoimaiselta. Kävelläkään kun ei voi, saati sitten juosta, sillä peto kuulee sen heti.

Totisessa vaikeustasossa ei olisi yksinään mitään vikaa, mutta kun sen yhdistää tallennussysteemiin, joka sallii tallentamisen vain harvaan ripoteltujen puhelinlaitteiden luona, vastus käy äkkiä liian kovaksi. Tunnelma on toki tiheä kun kuolemasta seuraa kunnon takapakkia, mutta kun parikymmentä minuuttia kestänyt hivuttautuminen lääkintäsiiven toiseen päähän menee uusiksi viidennen kerran, jännitys vaihtuu paljaaksi turhautumiseksi. Itse koin Alienin tarjoavan aivan riittävän vastuksen helpoimmallakin tasolla.

Pelin säätöjen rukkaaminen ei kuitenkaan korjaa suurinta vikaa, eli itseään toistavaa juonta. Suurin piirtein koko peli kuluu ”Mene tänne tekemään näin, mutta tie on poikki, joten mene pitempää reittiä, mutta täällä tehtävä jippo ei onnistu/toimi/riitä yksinään, joten mene sinne tekemään niin, mutta tie on poikki jne.” -tyylisessä piirileikissä, joka alkaa kyllästyttää aika äkkiä, etenkin kun peli on varsin pitkä. Draaman kaari kärsii kun jokin menee ”yllättäen” vikaan kymmenennen kerran, eikä jatkuva edestakaisin juoksentele ole ikinä ollut kenestäkään mielekästä.

Jankkaavasta juonesta ja toisinaan erittäin turhauttavista kuolemantapauksista huolimatta Alien: Isolation on viihdyttävä ja ehdottomasti pelaamisen arvoinen kokemus. Sevastopolin synkkien käytävien tunnelma on kihelmöivä, ja ensimmäisestä elokuvasta kopioidun seitsemänkymmentäluvun retrofuturismin tyyliin toteutettua asemaa katselee ilokseen. Parhaillaan Alien: Isolation on kuitenkin tunnin tai parin pätkinä, jolloin jännitykseen ei ehdi turtua, eivätkä jatkuvasti pommiin menevät suunnitelmat ala ärsyttää liiaksi.

Kampanjan lisäksi pelissä on myös Survivor mode, jossa seikkaillaan pienemmillä alueilla ja yritetään suorittaa määrättyjä tavoitteita ennen kuin Alien saa kiinni. Tämän lisäksi tarjolla on jo iso pino erilaista DLC-materiaalia, ja lisää on tulossa. Itselleni kampanjassa oli kuitenkin aivan riittävästi pelattavaa, ja vähän päälle.