Ali Abbasin toinen täyspitkä ohjaus on nimeltään Gräns, siis Raja. Raja perustuu ruotsalaisen kauhukirjailija John Ajvide Linqdvistin novelliin, minkä olisi syytä herättää huomiota: Lindqvistin esikoisromaanin filmatisointi Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen, 2008) on eräs 2000-luvun tärkeimpiä suunnannäyttäjiä modernin kauhun saralla.

Lindqvist tuntee rajat ja tietää niiden merkityksen. Ne suojaavat mieltä, niin hyvässä kuin pahassa. Rajan takana on kaikki omalle elämänpiirille tuntematon ja siten mahdollisesti vaarallinen tai nimenomaan houkutteleva. Se on aina puhtaasti pelkkä kuvitelma, mutta hyvin kestävä sellainen.

Rajaa vartioi myös päähenkilö Tina (Eva Melander), tullivirkailija joka on rujon ulkonäkönsä vuoksi vierastettu mutta tarkkojen vaistojensa ansiosta arvostettu. Tinan elämä on asettunut liian turvallisiin uomiin: harmaa arki on levotonta polkiessaan tyystin paikallaan. Ainoita piristysruiskeita ovat kohtaamiset luonnon kanssa metsän reunalla sijaitsevan kodin lähistöllä.

Kunnes rajan takaa, kirjaimellisesti, saapuu salattu totuus ja unohdettu taru, joka muuttaa Tinan elämän. Kuten salassa pidetyillä asioilla tapana on. Tämä on tuttu konsepti kauhusta ja fantasiasta, ja yleensä se tarkoittaa joko murhanhimoisia hirviöitä tai valaistumista, siirtymistä vaatekaapin kautta uuteen maailmaan.

Lindqvistille nämä kaksi vaihtoehtoa eivät sulje toisiaan pois. Raja liikkuu jatkuvasti rajojensa yli ja takaisin. Eräs tällainen raja sijaitsee eläimen ja ihmisen välillä, toinen luonnon ja kulttuurin – sen, millaisina synnyimme, ja sen, millaisina kasvoimme. Näillä akseleilla operoidessaan elokuva kyseenalaistaa myös oletetut miehen ja naisen kategoriat, ja on äärettömän mainiota, näin myytintutkijan silmin, että se tekee tämän nimenomaan kansantarujen välinein. Villi luonto ei välitä määritelmistämme.

Raja katsoo ihmisyyttä metsän pimeydestä kiiluvin silmin ja näkee sen ongelmat muttei myöskään tuomitse. Ihmisyydestä irti päästäminen ei ratkaise kaikkea mutta voi tarjota uusia mahdollisuuksia, Raja ehdottaa. Kutsuisin elokuvaa transhumanistiseksi fantasiaksi, jossa vuosikymmenten saatossa moneen kertaan käsitellyt kauhuteemat tuntemattoman kohtaamisesta tiivistyvät käytännössä yhden hahmon kasvukertomukseksi. Tässä mielessä se on oikein hieno teos.

Tarinankerronnallisesti kaikki ei suju jouhevasti. Alku vie liian paljon aikaa. Vaikka salaperäisyys ja tulevien ounastelu onkin aina iso juttu tunnelmalliselle kauhuelokuvalle, Raja pinnistää paljastukset ulos liian myöhään. Sen jälkeen kaikki tapahtuu pikakelauksella – moni jälkipuoliskon kohtaus olisi kaivannut syvällisempää käsittelyä. Mukana kulkee myös sivujuoni, joka nivoutuu viime hetkellä hieman pakotetusti tärkeämpään tarinaan. En tiedä, miten Lindqvist on novellissa selvinnyt tällä tavoin rönsyilevästä kuviosta, vai onko sivujuoni tyystin elokuvaa varten ideoitu. Siinä tapauksessa lisäys tuntuu kovin tarpeettomalta.

Joka tapauksessa Abbasi tekee tarkkaa työtä saattaessaan näinkin monitasoisen työn onnistuneesti maaliin. Låt den rätte komma inin 80-luvun ruotsalaislähiöt ovat niin mahtava ympäristö kauhulle, ettei mikään pärjää vertailussa, mutta kyllä naapurimaamme seesteinen rannikkoseutukin on ihan pätevä kohde taruolentotripille.

Ai niin, elokuvassa on myös suomalainen näyttelijä Eero Milonoff. Hän näyttelee hyvin, koska on ammattilainen. Torille tai jotain.

Raja esitetään Rakkautta & Anarkiaa festivaalilla 27.9. (to). Teatterilevitykseen se tulee heti syyskuun lopussa.