Pumpulissa kasvanut futistaituri Diamantino (Carloto Cotta) ei ymmärrä maailmasta yhtään mitään, mutta menettäessään manageri-isänsä ja mokatessaan tärkeän rangaistuslaukauksen tämän vaihtoehto-Ronaldon on pakko löytää elämässä uusi suunta. Kosketuksesta todellisuuden kanssa ei kuitenkaan voi puhua. Touhu ympärillä, niin lähipiirin kuin koko Euroopankin mittapuulla, on yksinkertaisesti liian outoa.

Putkiaivojulkkiksen elämää vaikeuttavat muun muassa kansallismielisen puolueen suuruudenhullut propagandajuonet, rahanahneiden kaksoissisarten jatkuva manipulaatio sekä talousrikollisia metsästävä agentti Aisha (Cleo Tavares), joka soluttautuu tähden kartanoon hädänalaisena pikkupoikana. Sellaista Portugaliin.

Gabriel Abrantesin ja Daniel Schmidtin tuore satiiri liikkuu jossain trippailevan romanttisen komedian ja matalan tason scifidystopian välillä. Jalkapallo on lopulta vain tekosyy vyöryttää ruudulle kuvia jättimäisistä koirista piehtaroimassa vaaleanpunaisessa usvassa. Ne ovat herkkäsieluisen futistähtemme menestyksen salaisuus, kai.

Jos Diamantino itse on sulkeutunut kuplaan, Diamantino-elokuvalla taas on naurettavan paljon kunnianhimoa ja yritystä karata mukavuusalueiltaan. Tämä ilmenee niin, että elokuva ottaa suorastaan hyperaktiivisesti kantaa lukemattomiin nyky-yhteiskunnan ilmiöihin: pakolaisuuteen, nationalismiin, korkeaa teknologiaan, veroparatiiseihin, transsukupuolisuuteen ja kloonaukseen – muun muassa. Näitä jokaista se käsittelee vain ja ainoastaan käsittämättömän epäuskottavin tavoin, naiivisti ja silmät pyöreinä. Koko elokuvalle sopiva vertauskuva on se, että tiedustelupalvelun ultramuodikas hakkerointityökalu päräyttää ruudulle tekstin HAKKEROINTI ALKAMASSA.

Lähestymistapa on nähtävä pakosti tarkoituksellisena ottaen huomioon, kuinka sympaattisesti kujalla olevaksi päähenkilökin kuvataan. Lopun siirappisuus typerryttää jollakin aivan uudella tasolla ja kasvoille jää epäuskoinen virne, koska suu kieltäytyy vääntymästä mitenkään muuten. Diamantino on 2000-luvun piilokasaria, hölmöytensä hyvin vakavasti ottava taidetrollaus, jonka voi tiivistää toteamalla: harvoin on näin vakavia aiheita käsittelevä elokuva ollut näin kokonaisvaltaisella tavalla hupsu.

Tämä on ehkä kehu.

Diamantino esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla 21.9. (pe), 27.9. (to) ja 28.9. (pe)