Equinox: jälkilovecraftiaanista ja esievildeadiaanista B-elokuvaa
Vuonna 1970 julkaistu kauhuleffa Equinox oli joskus jäänyt nimenä mieleeni, olin jostain lukenut sen olleen ensimmäisiä lovecraftilaisesta kauhusta vaikutteita ottaneita elokuvia. Hiljattain Hulun elokuvatarjontaa selatessani törmäsin rainaan ja päätin katsoa. Onneksi katsoin, sillä huhhuh, olipa menoa!
Leffa on erikoisefekteistä innostuneen opiskelijaporukan muutamalla tuhannella dollarilla väsäämä harrastelijaelokuva, minkä kyllä huomaa. Elokuvallisesti leffassa mättää kaikki paitsi muutamat stop motion -tehosteet. Näytteleminen on aivan luokatonta, kuvausta ei ole juurikaan vaivauduttu miettimään, käsikirjoitus on… miten sen nyt nätisti sanoisi… ihan paska. Silti leffa onnistuu olemaan aivan tavattoman sympaattinen.
Elokuva väistää harrastajaelokuvien helmasynnin eli tylsyyden. Se puskee käsittämättömien juonenkäänteidensä läpi ja heittää valkokankaalle mitä kummallisempia hirviöitä ja demonisia näkyjä. Se on hölmöydessään välillä hervottoman hauska ja uskomattoman uuno.
Equinoxin tarina koostuu hullujenhuoneella viruvan Davidin nauhalle sanelemasta takaumasta, jossa hän retkeilee ystäviensä kanssa metsikössä ja kohtaa supernaturaaleja kauhuja. Ystävykset yrittävät tavoittaa tri Watermania, joka on saanut käsiinsä ikivanhan, hulluutta ja kuolemaa ympärilleen kylvävän kirjan. Sen ominaisuuksiin kuuluu muun muassa demonien manaaminen helvetillisistä ulottuvuuksista, maailmojen välisten muurien puhkominen ja keskiaikaisten kivilinnojen tuominen keskelle amerikkalaista korpea. Setti on siis silkkaa lovecraftia. Tohtori Watermania muuten näyttelee itse fantasiakirjailija Friz Leiber, Lovecraftin aikalainen ja kirjekaveri.
Elokuva on vaikuttanut myös jälkipolviin vahvasti, esimerksi Evil Dead -elokuviin on otettu hyvinkin suoria vaikutteita Equinoxista: juonet ovat pääpiirteittäin samanlaiset, vaha-animaatiömöröt riehuvat, ihmisiä riivataan ja perkeleelliset kirjat viilettävät tyhyyden läpi. On kiistanalaista oliko Sam Raimi nähnyt Equinoxin ennen ensimmäistä Evil Deadia, mutta tehostemies Tom Savini on ainakin rainaa hehkuttanut.
Equinoxin parasta antia ovat rosoisest stop motion -animaatiot, jotka olivat jo tekoajankohtana hieman vanhentuneita, mutta ovat nykyisen ultrarealistisen tietokoneanimaation aikakautena äärimmäisen viehättäviä. Elokuvan pääasiallinen ohjaaja ja tehostemaakari Dennis Murren onkin sittemmin työskennellyt Star Wars -elokuvissa, Jurassic Parkeissa ym. tehostemyllytyksissä ja kahminut nimiinsä kymmenkunta Oscar-pystiä.
Jos olet kulttielokuvien, monstereiden ja tahattoman huumorin ystävä, niin eikun bisse auki, popparit huulille ja kokka kohti hulluutta. Takaan että viihdyt.
Vastaa