Valitsin Aavetaajuuden klassikkosarjan ensimmäiseksi julkaisuksi venäläisen mestarikirjailija Nikolai Gogolin pitkän novellin Vii.

Tarinassa filosofian opiskelija Homa saa käskyn rukoilla kolme yötä nuoren naisen ruumiin äärellä. Tehtävä osoittautuu paljon odotettua kammottavammaksi.

Tarina on julkaistu aiemmin nimellä Demonien ruhtinatar. Törmäsin tähän kirjaseen tekijänoikeuksiltaan vanhentuneita kirjoja netissä julkaisevalla Gutenberg Project -sivustolla. Gogolin 1830-luvulla kirjoittama sadunomainen kauhukertomus toimii nykyäänkin erinomaisesti ja ansaitsee mielestäni elämän muuallakin kuin hautautuneena Gogolin Valittujen teosten (viimeisin painos 1994) uumeniin.

Gogol ammentaa tarinaansa aineksia kansanperinteestä. Kertomus vilisee noitia, vedenhaltijoita ja manalasta kömpineitä peikkoja. Kirjan nimihahmo, maahisten ruhtinas Vii on mitä ilmeisemmin Gogolin itsensä kehittelemä olento, vaikkakin ukrainalaisen kansanperinteen pohjalta. Suoraa vastinetta kansanperinteestä sille ei kuitenkaan ole löytynyt. Myös ajatus taikaympyrän näkymättömäksi tekevästä voimasta on uskoakseni Gogolin itsensä keksimä.

Tarina ilmestyi alunperin 1835 Mirgorod-kokoelmassa. Se oli pohjana ensimmäiselle neuvostokauhuelokuvalle vuonna 1967 ja on sen jälkeen filmatisoitu ainakin kolmesti, viimeksi vuonna 2014. Tarina on siis osoittanut elinvoimaisuutensa kauhuromantiikan ystävien keskuudessa.

Olen päättänyt julkaista tarinan nimellä Vii, koska se on mielestäni luontevin tapa translitteroida alkuperäinen nimi Вий. Alkuperäisessä suomennoksessa K. Repo on kääntänyt maahisten ruhtinaan nimeksi Wii, mutta suositun pelikonsolin tuotemerkkinä se olisi vaikuttanut kirjan nimenä vähän hassulta.

Tervetuloa Gogolin hiukan hullunkuriseen, mutta karmivaan maailmaan.

Kirjan voi tilata paperisena tästä ja sähköisenä tästä. Jälleenmyyjäinfoa löytyy täältä.