Kirjasta elokuvaksi: Ilmestyskirja. Nyt

Kirjoitin aikaisemmin kirjoista tehtyjen elokuva-adaptaatioiden problematiikasta; kuinka erilaisen kerrontatyylin takia lukijaa koukuttava kirja ei välttämättä käänny suoraan koukuttavaksi elokuvaksi, ja kuinka elokuvaa tehdessä on otettava taiteellisia vapauksia juurikin siitä syystä, että elokuvassa kerronta toimii aivan eri tavalla kuin kirjassa.

Seuraavassa tekstissä käsittelen Joseph Conradin teosta Pimeyden sydän, johon Francis Ford Coppolan noin kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin ohjaama elokuva Ilmestyskirja. Nyt (1979) löyhästi perustuu.

∴

KIRJA: PIMEYDEN SYDÄN

Kustannusosakeyhtiö Otava 1968
Käännös: Kristiina Kivivuori

Joseph Conrad (1857-1924) oli venäläissyntyinen, mutta sittemmin Englantiin asettunut kirjailija, jonka kaksikymmentä vuotta kestänyt ura merimiehenä näkyy vahvasti hänen teoksissaan. Alunperin jatkokertomuksena Blackwood’s Magazine -lehdessä vuonna 1899 ilmestynyt Pimeyden sydän kertoo englantilaisesta miehestä, joka matkaa pimeimpään Afrikkaan tavatakseen mystisen norsunluukauppiaan, Kurtzin, joka matkan aikana muuttuu pikku hiljaa kirjan päähenkilölle pakkomielteeksi.

Pimeyden sydän alkaa Englannista, pieneltä puurelta joka seilaa Thames-jokea. Purren kyydissä on joukko miehiä, joista yksi, kirjan päähenkilö Charlie Marlow, alkaa kertoa tarinaa tekemästään matkasta Afrikkaan.

Kirja on suurelta osin suoraa sitaattia Marlow’n puheesta. Tarina kulkee tajunnanvirtana, kadottaen välillä punaisen lankansa Marlow’n uppoutuessa kertomukseensa ja syvimpiin tuntemuksiinsa. Virkkeiden ollessa pitkiä ja kappaleiden jopa sivujen mittaisia, väittäisin tekstin olevan ajoittain suht raskasta luettavaa.

Marlow kertoo halunneensa töihin höyrylaivan kapteeniksi Afrikkaan, jonne lopulta pääseekin erään belgialaisen norsunluuta hankkivan kauppayhtiön leivissä. Asiat eivät mene aivan kuten Marlow oli suunnitellut, eikä Afrikka, tarkemmin Kongo, osoittaudu hänen odotustensa mukaiseksi, vaan villimmäksi ja vaarallisemmaksi maailmankolkaksi. Hän tapaa kauppayhtiön edustajia, joilta kuulee ensimmäistä kertaa Kongojoen varrella tukikohtaansa pitävästä norsunluuagentti Kurtzista.

Marlow aloittaa matkansa Kongojokea ylös tavatakseen herra Kurtzin, josta kuulee matkan edetessä lisää. Ajatus Kurtzin tapaamisesta muuttuu Marlow’lle pakkomielteeksi. Vaikkei Marlow ole tavannut Kurtzia, tai ehkä juuri siksi, Kurtz saa hänen mielessään eeppiset mittasuhteet samalla kun Marlow alkaa menettää otettaan todellisuudesta.

Matkallaan Marlow kohtaa muita norsunluukauppaan liittyviä henkilöitä, joilla on erilaisia agendoja sekä mielipiteitä Kurtzista ja siitä mitä hänelle tulisi tehdä. Yksi hänen kohtaamistaan henkilöistä on nuori venäläinen mies, jonka Marlow kohtaa rantauduttuaan Kurtzin leiriin lähettyville. Mies on aivan Kurtzin pauloissa ja pitää häntä lähes jumalanaan. Tulee selväksi, että Kurtz on kova mies puhumaan, hän on Ääni, josta virtaa rauhoittava totuus.

Lopulta Marlow kohtaa Kurtzin, joka on kuihtunut ja jostain eksoottisesta taudista kärsivä, lähes voimaton mies. Kurtz vaikuttaa kuitenkin ymmärtävän maailmaa paremmin kuin kukaan, mikä synnyttää Marlow’ssa sisäisiä ristiriitoja. Kurtzia ympäröi alkuasukasheimo, joka pitää häntä jonkinlaisena johtajanaan.

Marlow lähtee viemään Kurtzia kohti Kongojoen suistoa, mutta Kurtz kuolee matkalla. Myöhemmin Marlow käy tapaamassa Kurtzin Englannissa asuvaa kihlattua, jonka kanssa keskustelee siitä, kuinka suuri ja hyvä ihminen Kurtz oli.

Marlow’n tarina päättyy tähän.

∴

ELOKUVA: ILMESTYSKIRJA. NYT

Francis Ford Coppolan ohjaama, vuonna 1979 julkaistu elokuva Ilmestyskirja. Nyt pohjaa tarinansa löyhästi Conradin teokseen. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Vietnamin sodan aikaiseen kaakkois-Aasiaan, missä amerikkalainen erikoisjoukkojen sotilas saa salamurhatehtävän. Pimeyden sydämen lisäksi Ilmestyskirja. Nyt on ammentanut Michael Herrin kirjasta Dispatches (1977), jossa kuvataan Vietnamin sotaa siellä olleiden amerikkalaisten sotilaiden näkökulmasta. Herr oli itse Vietnam-veteraani, samoin kuin kaikki kirjaa varten haastatellut henkilöt. Dispatches ei ole kaunokirjallisuutta, vaan sen kertomat tarinat ovat totta. Dispatchesista elokuva käyttää ainoastaan henkilökuvauksia.

Elokuvan alussa kapteeni Ben Willard (Martin Sheen) saa tehtävän: hänen on matkustettava Kambodzaan ja tapettava eversti Walter E. Kurtz (Marlon Brando), jonka oletetaan tulleen hulluksi. Willard saa avukseen pienen jokilaivan kapteenin miehistöineen, jonka tehtävä on kuljettaa hänet Kambodzaan ja aina määränpäähänsä asti. Alkaa matka kohti ihmisyyden kuolemaa, pimeyden sydäntä.

En rupea referoimaan elokuvaa, vaan oletan, että tätä tekstiä lukeville Ilmestyskirja. Nyt on tuttu teos. Mikäli näin ei ole, suosittelen katsomaan elokuvan heti ensitilassa. Kyseessä on täyden viiden tähden elokuva ja mestariteos.

∴

EROJA JA YHTENEVÄISYYKSIÄ

Kuten aikaisemmin mainitsin, Ilmestyskirja. Nyt pohjautuu vain löyhästi Pimeyden sydämeen. Teoksissa on kutenkin selviä yhtäläisyyksiä.

Lähdetään ajatuksesta, että kirjan Marlow ja elokuvan Willard ovat yksi ja sama henkilö, sillä he tavallaan kokevat saman kohtalon ja ennen kaikkea ovat teoksiensa protagonisteja. Vaikka molemmille Kurtzista tulee pakkomielle, hahmojen motivaatio on ensimmäinen ja suurin eroavaisuus: Marlow haluaa välttämättä tavata Kurtzin, koska uskoo tapaamisen tuovan hänelle henkistä pääomaa, jotain suurta, jonka alitajuisesti tietää kasvattavan häntä ihmisenä. Kurtz on Marlowlle ikään kuin mentori, jota hän ei ole koskaan tavannut. Vietnamin sotaan kyllästyneelle ja PTSD:stä kärsivälle Willardille tehtävä, Kurtzin eliminointi, antaa merkityksen ja syyn elää. Ilman tätä hän kokee olevansa hyödytön. Kurtz on molempien päämäärä, mutta eri syistä.

Elokuvan alkupuoliskolla on vain muodollisia yhtäläisyyksiä Conradin kirjaan. Voidaan ajatella, että Marlow’n matkaa rytmittävät pysähdykset Kongojoen varrella sijaitsevilla kauppa-asemilla ja kohtaamiset eri henkilöiden kanssa on esitetty myös elokuvassa, kun Willard tapaa eri Yhdysvaltojen armeijan, ilmavoimien ja merijalkaväen henkilöstöä sekä redux-versiossa kumipuuplantaasilla asuvat ranskalaiset matkan edetessä. Näillä kohtaamisilla ei kuitenkaan ole minkäänlaista sisällöllistä yhtäläisyyttä. Pimeyden sydämessä kohtaamisissa keskitytään hyvin vahvasti Kurtziin henkilönä, kun taas Ilmestyskirja. Nyt kuvaa käynnissä olevaa konfliktia eri näkökulmista.

Selkeästi tunnistettavat yhtäläisyydet löytyvät teosten loppupuoliskolta, kun saavutaan Kurtzin vaikutuksen piiriin:

Ensimmäisenä elementtinä alkuasukkaiden ampuma nuolisade, johon jokilaiva joutuu. Tämä esiintyy molemmissa teoksissa hyvin samankaltaisena. Elokuvassa Dennis Hopperin näyttelemä amerikkalainen kuvajournalisti huudattaa sireeniä, joka karkoittaa alkuasukkaat syvemmälle viidakkoon. Kirjassa Marlow huudattaa jokilaivan höyrypilliä, vaikutuksen ollessa täysin samanlainen. Molemmissa teoksissa alkuasukkaat jumaloivat Kurtzia.

Ilmestyskirja. Nytin kuvajournalisti on humaltunut Kurtzista. Pimeyden sydämessä esiintyy myös vastaavanlainen hahmo, hän tosin on nuori, venäläinen merimies, joka kuvajournalistin tavoin jää nimettömäksi. Molemmat hahmot ovat maanisia, Kurtzin ylivertaisuuden vallassa, he molemmat ovat menettäneet otteensa minuudestaan ja ovat astuneet hulluuden reunan yli – tai toisesta näkökulmasta ovat saavuttaneet yhteyden maailmaan ja elämään hukkaamalla egonsa. Konkretian tasolla hahmoja yhdistää myös tupakan pummiminen Marlowlta/Willardilta.

Huomioitava yhtäläisyys elokuvan ja kirjan välillä ovat myös Kurtzin majapaikan edessä komeilevat irtileikatut päät. Elokuvassa päät on sijoitettu temppelin portaille, kun taas kirjassa päät on lyöty seipään päihin, jotka muodostavat aidan Kurtzin tukikohdan ympärillä.

Itse Kurtz on hyvin erilainen kun verrataan kirjaa ja elokuvaa keskenään. Kirjassa Kurtzia kuvaillaan:

”Hän näytti ainakin seitsemän jalkaa pitkältä. Peite oli valahtanut pois hänen päältään, ja hänen ruumiinsa kohosi sen alta surkeana ja karmivana kuin käärinliinojen sisästä. Minä näin, miten kylkiluiden muodostama häkki kauttaaltansa kohoili, miten käsivarren luut heiluivat. Hän oli kuin eloonherännyt kuoleman kuva, vanhasta norsunluusta veistetty, heristämässä uhkaavasti kättään liikkumattomalle miesjoukolle, joka oli tummaa, välkkyvää pronssia. Näin hänen avaavan suunsa ammolleen – se teki hänet omituisen ahneen näköiseksi, ikää kuin hän olisi halunnut nielaista kaiken ilman, kaiken maan, kaikki ihmiset silmiensä edestä.” (s. 122)

Francis Ford Coppola pestasi Marlon Brandon näyttelemään elokuvaan Kurtzia. Coppola koki suuren yllätyksen, kun Brando saapui kuvauksiin pöhöttyneenä ja isomahaisena. Tästä syystä Coppola päätyi kuvaamaan Brandoa ainoastaan varjojen peittämänä, joka tekee hänen kohtauksistaan ikimuistettavia. Kohtaus jossa Kurtz nähdään seisomassa öisen temppelinsä suuaukolla, Kurtzina ei nähdä Brandoa vaan häntä muistuttava sijaisnäyttelijä. Tästäkin huolimatta elokuvan Kurtz näyttää olleen ruoka-aikaan kotona, eikä hyvällä tahdollakaan muistuta kirjan riutunutta ja sairauden näännyttämää Kurtzia.

Myös Kurtzin viimeiset hetket ovat sekä kirjassa että elokuvassa täysin identtiset:

”Hän huusi kuiskaten jollekin mielikuvalle, jollekin näylle – kaksi kertaa hän huudahti, ja hänen huutonsa oli tuskin muuta kuin henkäys -:
”Kauhu! Kauhu!”

∴

Pimeyden sydän on kirjoitettu yli puoli vuosisataa ennen Vietnamin sodan alkua, ja koska Ilmestyskirja. Nyt sitoo tapahtumat vahvasti itse sotaan, voisi äkkiseltään kuvitella, ettei näillä teoksilla ole juuri mitään yhteistä. Tämä on tavallaan totta ja tavallaan ei. Ilmestyskirja. Nyt perustuu löyhästi Pimeyden sydämeen, mutta molempien teosten ydin ja sanoma on sama. Ne käsittelevät itsensä kadottamasti ja suuremman kontekstin ymmärrystä, missä omalla itsellä ja omalla elämällä ei ole merkitystä. Kurtzin oppien ja ajatusten henki on molemmissa teoksissa sama ja näissä tarinoissa lopulta on kyse elämän paradoksista. Hulluudesta.

Mikäli knoppitieto Ilmestyskirja. Nytistä kiinnostaa, kannattaa katsoa MoonTv:ltä Hikisten leffanörttien jakso, joka käsittelee Vietnamin sotaan sijoittuvia elokuvia.