!! HUOMIO !!

Sisältää pieniä paljastuksia elokuvasta Tuntematon sotilas (2017)

 

Ohjaaja Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas saa ensi-iltansa huomenna 27.10.2017. Elokuva on ollut tapetilla koko tuotantonsa ajan erinäisistä syistä. Pitkän kuvausrupeaman aikana mm. Hietasena nähtävä Aku Hirviniemi sairastui työuupumukseen, uutisoitiin tuotannossa harjoittelijoina toimineiden rankoista kokemuksista ja heinäkuussa 2017 Vekaranjärvellä sattui ikävä onnettomuus, kun 58-vuotias avustajan toiminut mies jäi vetämiensä hevoskärryjen alle ja myöhemmin kuoli saamiinsa vammoihin.

Louhimiehen elokuva pohjautuu vuonna 2000 ilmestyneeseen Sotaromaaniin, joka on alkuperäinen, lyhentämätön versio Tuntemattomasta sotilaasta. Tuo teos joutui aikoinaan kustantajan toimesta sensuurin kouriin ja siitä poistettiin alatyylisiä vitsejä ja kiroilua sekä uskontoa ja armeijan päällystöä koskevaa kritiikkiä. Muutokset loivensivat kirjan alkuperäistä sodan vastaista sanomaa.

Yli seitsemän miljoonan euron budjetti tekee Louhimiehen Tuntemattomasta sotilaasta Suomen historian kalleimman elokuvatuotannon. Suomalaiseen tapaan kun joku tekee jotain näin isoa, se herättää myös negatiivista vastakaikua. Jo ennen ilmestymistään elokuva on saanut osakseen kritiikkiä etenkin elokuvaan kiinnitetyistä Putous-näyttelijöistä ja nousipa sieltä täältä kysymys: onko uusi Tuntematon todellakin tarpeen?

Louhimies on lähtenyt tekemään täysin omanlaistaan ja omannäköistään elokuvaa ja ottaa enemmän vapauksia lähdemateriaalista kuin Edvin Laineen ja Rauni Mollbergin versiot. Linnan materiaali on kokenut pieniä muutoksia sieltä täältä ja joitakin ikonisia kohtauksia puuttuu kokonaan. Louhimiehen Määttä, Rahikainen ja Lehto eivät seiso kovennettua, eikä Hietanen kaipaa krapulaansa suolaista silakkaa. Onpa uuteen Tuntemattomaan kirjoitettu sekaan myös uusia, kotirintamalle sijoittuvia kohtauksia.

Selkein ero aikaisempiin filmatisointeihin on se, että Louhimies on nostanut Rokan sivuhenkilöstä tarinan keskiöön ja kertoo Tuntemattoman tarinaa hänen kauttaan. Kotirintaman oloja tuodaankin esille pääasiassa Karjalankannakselle sijoittuvissa kohtauksissa Rokan ja hänen vaimonsa Lyytin kautta sekä sota-ajan Helsinkiin sijoittuvissa kohtauksissa, joissa seurataan Kariluotoa. Rokan kotitilalle sijoittuvat kohtaukset jättävät selkeästi Kariluodon kohtaukset varjoonsa ja etäisiksi.

Linnan Tuntematon sotilas on ennen kaikkea konekiväätikomppanian tarina, mutta sitä Louhimiehen Tuntematon ei ole. Rokkaan keskittyminen vie tilaa muilta komppanian miehiltä ja aikaisemmin merkittävämmissä rooleissa olleet Hietanen ja Lahtinen ovat nyt huomattavasti pienemmässä osassa, samoin Koskela. Tällä kertaa Lahtinen ei purnaa niin kuin aikaisemmin ja vaikka Määttä on useassa kohtauksessa läsnä, tuntuu kuin hahmosta olisi tehty tuppisuu. Lehdollakin tuntuu olevan vain muutama pakollinen kohtaus. Hahmona Rahikainen on kokenut suurimman muutoksen: nyt hän on vain ruumiita ryöstelevä opportunisti, jolta puuttuu pilke silmäkulmasta.

Toisaalta on täysin ymmärrettävää ettei Louhimies ole halunnut lähteä sisällyttämään kaikkia kirjan tapahtumia uskollisesti elokuvaan ja näin tekemään toisintoa Laineen ja Mollbergin elokuvista. Kuten kaksi aikaisempaa versiota, myös uusi Tuntematon on aikansa kuva ja käsittelee aihettaan siitä kulmasta, jota sopii odottaa vuonna 2017 ilmestyvältä sotaelokuvalta. Sodan kamaluus ja vaikutukset yksittäisten sotilaisen psyykeeseen kuvataan hienommin kuin missään aikaisemmin näkemässäni kotimaisessa sotaelokuvassa. Vaikka pidän Louhimiehen lähestymiskulmasta, jäin siltikin kaipaamaan uskollisempaa otetta lähdemateriaalia kohtaan.

Näyttelijätyö on kauttaaltaan hyvää, paikoitellen jopa loistavaa. Aina loistava Eero Aho toimii hyvin Rokan roolissa, mutta itselleni suurin yllättäjä oli Jussi Vatanen, joka tekee loistavan suorituksen vaatimattomana Koskelana. Myös Hannes Suominen tekee todella hyvää jälkeä hilpeänä ja poikamaisen innokkaana Vanhalana.

Pidin todella paljon siitä, että näyttelijät ovat onnistuneet löytämään tutuista hahmoista uusia puolia, eivätkä tunnu vanhan toistiolta. Uudet tulkinnat tuovat mukanaan elokuvaan myös realismia. Etenkin näytteljätyöstä tämän tunnistaa Louhimiehen elokuvaksi; karikatyyrimäisyyttä on käännetty pienemmälle ja synkistelyä isommalle.

Uusista tulkinnoista pidin eniten Samuli Vauramon Lammiosta, joka on aikaisemmin esitetty tärkeilevänä ja jopa vittumaisena esimiehenä. Nyt Lammio on vain autoritäärinen johtaja, joka lukee YlPalvO:a kuin piru Raamattua. Hän on sisäistänyt armeijan kurin ehdoitta ja vaatii sitä muiltakin. Lammio ei ole kusipää, hän on vain vaativa johtaja. Ollessaan napit vastakkain Rokan kanssa Lammio käyttää rankomista viimeisenä keinona, kun mikään muu ei enää näytä auttavan. Tämä on ollut hieno oivallus tekijöiltä ja se tekee Lammiosta samaistuttavamman hahmon kuin aikaisemmin. Jopa niin samaistuttavan, että tunnistin Lammiosta itseni omalta varusmiespalvelusajaltani.

Teknisenä suorituksena Tuntematon sotilas on kotimaisen elokuvan taidonnäyte. Se näyttää, kuulostaa ja tuntuu aivan helvetin hyvältä. Elokuvan kuvanneen Mika Orasmaan jälki on kaunista katseltavaa ja se täyttää kaikki kansainväliset kriteerit. Uudessa Tuntemattomassa sota tuntuu sodalta ja taistelut on hyvin kuvattu. Ne ovat selkeitä, mutta samalla niistä välittyy sodan  kaoottisuus.

Tämä Tuntematon tuntuukin paljon realistisemmalta ja omaan silmään historialliset faktat kaluston sekä varustuksen suhteen tuntuvat olevan enemmän kohdillaan kuin aikaisemmin.

Heti ensi alkuun elokuvan nähtyäni olin pöllämystynyt, koska eihän Louhimiehen Tuntematon sotilas ollut Tuntematon sotilas, vaan Rokan tarina, joka vain sijoittui Tuntemattoman sotilaan tapahtumiin. Syy alkujärkytykseeni juontui siitä, että kirja on tullut luettua tarkasti ja elokuvat nähty useampaan kertaan. Samalla tajusin, että Tuntemattomasta oli muodostunut minulle salakavalasti pyhä teos, kansallisaarre johon ei tulisi kajota kuin äärimmäistä kunnioitusta ja uskollisuutta noudattaen.

Sulateltuani näkemääni päivän verran, hyväksyin Louhimiehen näkemyksen ja ymmärsin paremmin mitä hänen tekemillä muutoksilla lopulta ajettiin takaa. Tuntemattomallaan Louhimies raottaa ovea suomalaisuuden kipukohtien ytimeen, joista ei edelleenkään juuri puhuta. Rokan ja Lyytin hamojen muutoksen kautta kuvataan hienosti sitä, kuinka sota vaikutti rintamalla palvelleiden miesten lisäksi myös heidän perheisiinsä ja traumatisoi kokonaista kansakuntaa. Kohtauksessa, jossa Rokka palaa takaisin kotitilalleen, voi aistia yhden sukupolven kantaman taakan, joka tahtomatta ja vaivihkaa siirtyy seuraavalle  sukupolvelle.

Vaikka olisinkin halunnut nähdä lähdeteokselle uskollisemman elokuvan, tekijöiden ottama riski näkökulman muuttamisessa kannatti. Rokasta kertova Tuntematon on elokuvallisesti eheämpi teos kuin Laineen ja Mollbergin näkemykset, ja rehellisesti sanottuna tässä on paras Tuntemattoman sotilaan filmatisointi tähän päivään mennessä. Hieno suoritus Louhimieheltä ja koko työryhmältä.

∴

Aiheeseen liittyen annan kirjasuositukseksi historiantutkija Ville Kivimäen väitöskirjasta laajennetun opuksen Murtuneet mielet (WSOY 2013), joka käsittelee suomalaisten sotilaiden henkisiä vammoja, niiden syntymekanismeja, oireita, hoitoa ja seurauksia.

 

Kuvat: Tuntematon sotilas (2017, ohj. Aku Louhimies, Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017 Oy).