Charles Bronson tunnetaan tiukan katseensa ja viiksiensä lisäksi klassikoista kuten Huuliharppukostaja (1968), 7 rohkeata miestä (1960) ja Likainen tusina (1967), mutta parhaiten hänet muistetaan Paul Kerseynä, omankädenoikeutta toteuttavana miehenä Väkivallan vihollinen -elokuvasarjasta (1974-1994).

Tässä tekstissä käsittelen Brian Garfieldin kirjoittamaa Väkivallan vihollinen -romaania sekä siitä tehtyä, Michael Winnerin ohjaamaa samannimistä elokuvasovitusta vuodelta 1974.

∴

KIRJA: VÄKIVALLAN VIHOLLINEN

Karisto Oy 1975
Käännös: Ahti Laine

Brian Garfiel on Suomessa vähemmän tunnettu amerikkalainen kirjailija, joka kirjoitti ensimmäisen julkaistun kirjansa vasta kahdeksantoista vuoden ikäisenä. Hänen tuottelias uransa (yli 60 julkaistua romaania) voidaan katsoa sijoittuvan vuosien 1960-1990 väliin. Garfieldin kirjoista on tehty useita elokuvasovituksia, joista tunnetuin kantaa nimeä Väkivallan vihollinen.

Kirja kertoo Paul Benjaminista, newyorklaisesta kirjanpitäjästä, jonka vaimo ja tytär pahoinpidellään pahoin kolmen miehen tunkeuduttua heidän asuntoonsa. Hänen vaimonsa kuolee saamiinsa vammoihin ja tytär traumatisoituu pahasti vetäytyen kuoreensa. Paulin välit vävyynsä, Jackiin, tulehtuvat kun Jackin tapa suojella vaimoaan ei miellytä Paulia.

Tapahtumien seurauksena Paul kokee olonsa turvattomaksi ja mahdollisia hyökkääjiä vastaan hän tekee itselleen lyömäaseen sukkaan laitetusta kolikkorullasta. Pian sukalle tuleekin käyttöä, kun hänet yritetään ryöstää kotimatkalla. Taltutettuaan ryöstäjän Paul kokee voimakkaan, jopa seksuaalisen tunteen.

Paulissa alkaa herätä linkolalaisia ajatuksia ihmisarvosta, siitä kuinka vain harvalla ihmisellä on oikeus elää. Hän jopa päätyy johtopäätökseen, että hänen olisi pitänyt olla natsi 1930-40-lukujen Saksassa. Paulin mielestä väkivaltaan on vastattava väkivallalla.

Ives, Gregson & co. tilintarkastustoimisto, jossa Paul työskentelee, saa toimeksiannon Americon-yhtymältä: Americon on fuusioitumassa Jainchill Industriesin kanssa, ja Paulin on käytävä Jainchillin tilintarkastus läpi varmistaakseen kaiken olevan kunnossa. Paul saa työkomennuksen Tusconiin, Arizonaan, missä kirjanpidon läpikäyminen tapahtuu käytännössä. Tusconissa Paul hankkii aseen, jonka salakuljettaa mukanaan New Yorkiin.

Paul alkaa kierrellä Manhattanin syrjäkatuja etsien ongelmia. Hän tappaa ampumalla ryöstäjiä, jotka hyökkäävät hänen tai jonkun viattoman kimppuun. Hän jopa vuokraa auton ja parkkeeraa sen huonolle seudulle houkutellakseen puoleensa rikollisia ja järjestääkseen heille ansan. Tilanne päättyy siihen, että Paul ampuu kaksi 17-vuotiasta poikaa. Vaikka Paulia ahdistaa, eikä hän saa nukuttua, hän kokee tekonsa oikeutetuiksi.

Paul Benjaminin toteuttama ”omankädenoikeus” alkaa ajatustasolla levitä uutisoinnin myötä ja jalkautuu New Yorkin kaduille synnyttäen lisää rikollisiin kohdistuvia väkivallantekoja.

Kirja päättyy siihen, kun Paul tappaa kolme nuorta kujalla. Paikalle saapuu poliisi, joka tajutessaan kuka Paul on, ottaa lakin päästään ja kääntää selkänsä, jotta Paul pääsee pakenemaan paikalta.

∴

ELOKUVA: VÄKIVALLAN VIHOLLINEN

Vain kaksi vuotta Garfieldin romaanin julkaisun jälkeen ilmestyi Michael Winnerin ohjaama elokuva-adaptaatio, joka niin ikään kantoi nimeä Väkivallan vihollinen (Death Wish, 1974). Pääosassa nähtiin tuolloin 52-vuotias Charles Bronson. Väkivallan vihollisessa elokuvadebyyttinsä teki myöhemmin suuren yleisön tietoisuuteen noussut Jeff Goldblum yhtenä Paulin perheen kotiin tunkeutuvana rikollisena.

Elokuvan alussa nähdään Paul Kersey vaimonsa, Joannan, kanssa lomalla Hawailla. Heidän rakkautensa kukoistaa ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan, joten Kerseyt palaavat takaisin New Yorkin ruuhkaiseen ja hektiseen arkeen.

Eräänä päivänä Joannan ja Carolin (Paulin ja Joannan aikuinen tytär) palatessa ruokaostoksilta kolme miestä seuraa heitä kotiin asti. He tunkeutuvat asuntoon sisään, pahoinpitelevät Joannan ja raiskaavat Carolin. Sairaalassa Joanna kuolee vammoihinsa ja tapauksen johdosta Carol vetäytyy kuoreensa.

Paulin naapurusto alkaa vaikuttaa turvattomalta ja todistettuaan kotitalonsa vieressä tapahtuvan öisen automurron, Paul hakee pankista kolikkorullan, josta tekee aseen laittamalla rullan sukkaan.

Paul työskentelee arkkitehtitoimistossa, joka haluaisi lähettää Paulin työmatkalle Tusconiin, Arizonaan, mutta Paul haluaa vielä pohtia asiaa, koska joutuisi jättämään traumatisoituneen tyttärensä liian pitkäksi aikaa. Kun Carolin mies, Jack, kertoo Paulille psykiatrin sanoneen, että Carolin parantumiselle on tärkeää eliminoida kaikki elementit jotka muistuttavat tapahtuneesta (eli Paul ei saisi nähdä tytärtään), alkaa Paulia vituttaa. Viimeinen niitti on ryöstöyritys Paulin kotimatkalla, joka päättyy kolikkosukan osuessa ryöstäjää naamaan ja tämän paetessa paikalta. Paul päättää ottaa Tusconin keikan vastaan.

Tusconissa Paul käy tutustumassa asiakkaansa, Ames Jainchillin, omistamaan tonttiin ja osoittaa ammattitaitoaan suunnittelemalla asuinalueen, joka on enemmän kuin Jainchill oli toivonut. Jainchill vie Paulin myös ampumaradalle, missä Paul osoittautuu todella tarkaksi ampujaksi. Paul saakin Janichillilta läksiäislahjaksi .32-kaliiperin revolverin, jonka Paul kuljettaa salaa New Yorkiin.

Paulin palatessa kotiin posti on tuonut hänen ja Joannan lomakuvat Hawailta. Tämä saa Paulin lähtemään öisille Manhattanin kaduille Jainchillilta saama revolveri mukanaan. Vaeltelu alkaa tuottaa tulosta ja yö toisensa jälkeen Paul hankkituu ongelmiin tappaen kylmäverisesti rikollisia, jotka kohdistavat toimenpiteitään joko häneen tai sivullisiin.

Poliisi alkaa kiinnostua .32-kaliiperisella pistoolilla tehdyistä murhista, joissa uhreina on aina poliisin tuntemia rikollisia. Tutkintaa johtava komisario Frank Ochoa antaa myös lausunnon medialle, joka tekee kiimassa juttuja New Yorkin katuja puhdistavasta Kostajasta.

Paulin jakaessa omankädenoikeutta yksi ryöstöä yrittävistä miehistä onnistuu viiltämään häntä selkään. Paulin jäljille päässyt virkavalta tekee hänen asuntoonsa kotietsinnän ja löytää roskiksesta verisen paperin. Ochoa olettaa Kerseyn olevan Kostaja, mutta syyttäjä ei halua Kerseytä pidätettävän, sillä kaupungin rikostilastot ovat laskeneet hurjasti. Ochoa päätyykin vain pelottelemaan Kerseytä nimettömällä puhelulla.

Paulia poliisin ahdistelu ei kuitenkaan hetkauta ja hän suuntaa jälleen öisille kaduille ampumaan rosvoja naamaan ja selkään. Paul kuitenkin saa luodin jalkaansa erään ryöstäjän pyssystä. Ryöstäjä pakenee nilkuttava vanhaukko Kersey perässään. Tilanne päätyy kaksikon kohtaamiseen, mutta haavoittunut Kersey menettää tajuntansa.

Kersey päätyy sairaalaan, missä tapaa Ochoan, jolla on hallussaan Kerseyn .32-kaliberinen revolveri. Ochoa haluaa tehdä Kerseyn kanssa sopimuksen: Kerseyn on lähdettävä pysyvästi New Yorkista ja Ochoa heittää .32:n jokeen.

Paul tarttuu tilaisuuteen ja muuttaa Chicagoon, mutta jo heti juna-asemalla törmää ongelmanuoriin. Elokuva loppuu pysätyskuvaan, jossa Kersey ampuu nuoria sormipyssyllä.

‍∴

EROJA JA YHTENEVÄISYYKSIÄ

Winnerin elokuva on kerronnaltaan yllättävän uskollinen lähdemateriaalille, mutta tietyt – mahdollisesti tiivistämisen piikkiin menevät – seikat muuttavat elokuvan sävyä aika paljon. Käsikirjoitusvaiheessa kirjan sisältö koki paljon pieniä muutoksia; mm. kirjanpitäjä Paul Benjaminista tuli arkkitehti Paul Kersey. Charles Bronsonin mielestä esimerkiksi Dustin Hoffman olisi sopinut paremmin kirjanpitäjäksi. Lopulta Winner suostutteli Bronsonin rooliin muuttamalla Kerseyn hahmon viriilimmäksi ja vaihtamalla ammattin arkkitehdiksi.

Myös Paulin vaimon nimi koki muutoksen Estheristä Joannaksi.

Päähenkilön nimen lisäksi myös ulkonäkö ei aivan täsmää:
”Hänen kellanpunainen tukkansa oli käymässä sangen harvaksi pään päältä. Poskia ja käsiä peittävät kesakot näyttivät lisääntyneen ja voimistuneen kummalliseksi makkaramaiseksi pinnaksi. Hänellä oli punainen ihopoimu silmiensä alla; hän näki veltot juonteet kasvoissaan ja kaulallaan, alkavan riippuvatsansa ja ihrapoimut pitkin kylkiään. Täysin valmis loppuun kulunut ruumis.” (s. 59)

Kirjassa Paul Benjamin on toisen maailmansodan veteraani, joka toimi sodan aikana armeijan kirjanpitäjänä, kun taas elokuvan Paul Kersey toimi Korean sodassa lääkintämiehenä ja oli aseistakieltäytyjä.

Paulin vaimon ja tyttären kohtalot ovat aavistuksen eroavat: kirjassa heidät pahoinpidellään, elokuvassa vaimo pahoinpidellään ja tytär raiskataan. Tapahtumien seuraukset ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Pienenä erona se, että kirjassa Carol ei tunnista tekijöitä poliisin tunnistuskuvien perusteella, kun elokuvassa hän ei käy katsomassa kuvia laisinkaan.

Kirjassa komisario Ochoa on pienessä roolissa, oikeastaan vain lehtiartikkelissa, jonka Paul lukee. Kirjassa ei myöskään kerrota poliisin työskentelytavoista Kostajan henkilöllisyyden selvittämiseksi, kun taas elokuvassa näytetään Ochoan toimintaa rikospaikalla sekä kuinka hän johtolankoja yhdistelemällä profiloi Kostajaa.

Sisällöllisesti merkittävimmät eroavaisuudet koskevat Tusconia ja kaikkea mikä siihen liittyy. Kirjassa Paulin yhtiön toimeksiantaja on Americon, kun taas elokuvassa Jainchill. Jainchill myös antaa Kerseylle aseen, kun taas Benjamin hankkii sen itse. Tusconin tapahtumista on leikattu pois myös Paulin käynti paikallisessa baarissa ja päätyminen toisen yksinäisen sielun kanssa samojen vällyjen väliin.

Teosten luonnetta ajatellen suurimpana muutoksena (Garfieldin suureksi pettymykseksi) kirjan väkivallan vastainen henki muuttui enemmän väkivaltaa ihannoivaksi. Vaikka mistään suoranaisesti väkivaltaa ihannoivasta elokuvasta ei voidakaan puhua, tappamisen vaikutukset päähenkilön psyykeeseen eivät välity elokuvassa aivan samalla tavalla kuin kirjassa. Kirjassa Paulista alkaa kuoriutua esiin psykoottisiakin piirteitä tappamisen muuttaessa häntä ihmisenä.

”[…]mutta tuo väkivallan vihainen hekuma oli todellista, hekumaa, jollaista useimmat ihmiset eivät olleet edes etäisesti maistaneet, eivätkä koskaan ymmärtäisi…” (s. 171)

Elokuvan Paul taas tuntuu välillä jopa nauttivan tappamisesta. Tämä on nähtävissä kohtauksessa, jossa Paul on työkaverinsa järjestämissä juhlissa, missä hän seisoo terassilla katsellen tyytyväisenä auringonlaskua ja Manhattanin ylle laskeutuvaa yötä; vuorokauden aikaa, jolloin on huono aika olla rikollinen.

Molempia teoksia silmälläpitäen huomionarvoista on, ettei Paul koskaan saa kostettua vaimonsa ja tyttärensä päälle käyneille miehille, vaan tappaa sen sijaan muita ihmisiä, jotka hänen mielestään ansaitsevat kuolla.

∴

Sekä kirjaa että elokuvaa on pidetty yhteiskunnallisesti merkittävinä teoksina, koska ne kuvastavat 70-luvun alun amerikkalaisissa suurkaupungeissa eläneiden ihmisten pelkoja ja niistä kumpuavia väkivaltafantasioita. Brian Garfieldia innoitti kirjaan hänen omat kokemuksensa, kun hänen vaimoltaan vietiin käsilaukku ja hänen oma autonsa varastettiin. Garfield olisi halunnut ”ampua ne paskiaiset”, mutta sen sijaan hän kirjoitti Väkivallan vihollisen.

Koska Garfield koki elokuvasovituksen sivuttaneen hänen väkivallan vastaisen sanomansa, hän kirjoitti kirjalle jatko-osan, joka jatkoi Paul Benjaminin tarinaa. Kuoleman pyörteissä ilmestyi jo vuonna 1975. Myös tästä kirjasta on tehty elokuvasovitus: James Wanin ohjaama Death Sentence (2007), jonka pääosassa nähdään Kevin Bacon. Elokuva perustuu hyvin löyhästi kirjaan. Myös Winnerin ohjaama ja Bronsonin tähdittämä Väkivallan vihollinen II (1982) perustuu hyvin löyhästi kirjan jatko-osaan.

Winnerin Väkivallan vihollinen sai myöhemmin neljä jatko-osaa, joissa Bronson jatkoi Paul Kerseynä rikollisten teilaamista. Viimeistään jatko-osissa karsiutui pois kaikki Garfieldin kirjoittama kritiikki siitä, kuinka väkivalta vain synnyttää lisää väkivaltaa. Elokuvasta ja sen jatko-osista keskustellaan lyhyesti MoonTv:n Hikisten leffanörttien jaksossa, joka käsittelee Cannon Groupin elokuvia.

Väkivallan vihollisesta on myös tulossa remake, jonka tähän tietoon ohjaa Eli Roth ja siinä Paul Kerseytä näyttelee Bruce Willis.