Vuosi 2016 ei ollut loppujen lopuksi kovin kaksinen elokuvavuosi, vaikka se pitikin sisällään myös muutamia oikein mainioita elokuvia, eikä näin tammikuusta käsin tutkailtuna vuosi 2017 näytä kokonaisuutena yhtään sen valoisammalta. Kuitenkin näköpiirissä on muutama mainitsemisen arvoinen tapaus:

John Wick: Chapter 2

Vuonna 2014 ilmestynyt John Wick yllätti minut todella positiivisesti. Elokuvassa Keanu Reevesin esittämä, eläkkeelle jäänyt ja normaalia elämää haikaileva palkkatappaja John Wick päätyy tappamaan venäläisiä mafiosoja ja siinä sivussa vähän muitakin. John Wick sisälsi makuuni sopivan fyysistä ja jopa brutaalia toimintaa, ja oli asenteeltaan sen verran anteeksipyytelemätön, että erottui edukseen nykypäivän munattomasta erikoistehostetoiminnasta.

Itse en jäänyt kaipaamaan elokuvalle tarinallisesti jatkoa ja valitettavasti Luku 2 näyttääkin paperilla perinteisen kehnolta jatko-osalta. Etenkin kun jatko-osan ohjaajana toimii Chad Stahelski, joka on aikaisemmin toiminut stunttina ja stunt-koordinaattorina. Tämä on hänen ohjausdebyyttinsä, mikäli apulaisohjaajan pestiä ensimmäisessä John Wickissä ei lasketa. Vaaranmerkit ovat ilmassa, mutta jään odottamaan elokuvaa avoimin mielin.

Ensi-ilta: 10.2.2017

∴

Logan

Supersankarielokuvien osakkeet ovat olleet laskussa jo hyvän tovin, ainakin minun silmissäni. Nämä elokuvat toistavat samaa kaavaa ja tuppaavat olemaan aina vain tylsempiä kuin edeltäjänsä. Siksi vähänkin kaavaa rikkovat teokset herättävät vanhan sarjakuvadiggarin mielenkiinnon. Näin teki myös Old Man Logan -sarjakuvaan (ilmeisen löyhästi) perustuva Logan.

Elokuvan ohjaa James Mangold, jonka uralta löytyy sekä hittejä että huteja. Hän mm. vastasi edellisestä Wolverine-elokuvasta, joka mielestäni oli todella kehno teos, vaikkei päässytkään aivan X-Men Origins: Wolverinen tasolle. Haluan kuitenkin uskoa, että traileri lunastaa sen mitä lupaa.

Ensi-ilta: 3.3.2017

∴

Ghost in the Shell

Olen aina sanonut, ettei kyberpunk-elokuvia ole koskaan liikaa, ja dystooppiseen lähitulevaisuuden Japaniin sijoittuva Ghost in the Shell edustaa juurikin tätä minulle hyvin rakasta scifin alagenreä. Japanilaisesta mangasta alkunsa saanut, maailmalla ehkä parhaiten vuoden 1995 anime-elokuvasta tunnettu Ghost in the Shell saa vuonna 2017 live-action-version. Ainakin trailerin perusteella luvassa on alkuperäisteokselle uskollista menoa, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia:

Elokuvan pääosassa majuri Motoko Kusanagina (elokuvassa pelkkä Majuri) nähdään Scarlett Johansson, jonka valinnan myötä elokuva sai osakseen whitewashing-syytöksiä. En ole itsekään roolivalintaan täysin tyytyväinen, mutta näin elokuvakoneisto toimii; suurien budjettien elokuviin valitaan pääosaan näyttelijöitä, jotka houkuttelevat katsojat teattereihin – on syytä muistaa, että elokuvabisnes on lopulta todellakin bisnestä. Johanssonin lisäksi elokuvassa nähdään mm. Game of Thronesin Euron Greyjoy Pilou Asbæk, 90-luvun Hollywood-elokuvien luottopahis Michael Wincott sekä legendaarinen Takeshi Kitano.

Ensi-ilta: 31.3.2017

∴

All Eyez on Me

1980-luvun vaiheet Comptonissa bloodseineen ja cripseineen sekä poliisin harjoittama väkivalta ovat aina kiehtoneet minua. Ehkä juuri siksi vuonna 2015 ilmestynyt Straight Outta Compton iski minuun todella lujaa. N.W.A.:n tarinalle olikin luonnollista odottaa jonkinlaista jatkoa, jota enemmän tai vähemmän edustaa Tupac Shakurin urasta ja kuolemasta kertova, elämänkerrallinen All Eyez on Me. Siinä missä Straight Outta Compton kertoi gangstaräpin kasvusta ja siihen liittyvistä ilmiöistä sekä ongelmista 80-luvulla, keskittyy All Eyez on Me 1990-luvun alun Jenkkilän East Cost vs. West Coast -meininkiin, mikä kulminoituu 7.9.1996 tapahtuneeseen ampumavälikohtaukseen, jonka seurauksena Tupac Shakur menehtyi.

Elokuvan ohjaa paremmin musiikkivideo-ohjaajan tunnettu Benny Boom ja pääosassa nähdään tuntematon Demetrius Shipp Jr. Trailerin perusteella Shipp Jr. on kuin ilmetty Tupac, aivan kuten Straight Outta Comptonin pääviisikko, toivottavasti elokuva ei kuitenkaan kaadu kokemattomaan ohjaajaan.

Ensi-ilta: 16.6.2017

∴

Blade Runner 2049

Alkuperäinen Blade Runner on mahdollisesti maailman paras elokuva. Olen nähnyt siitä useamman leikkausversion ja niistä suosikkini yli kymmenen kertaa. Olenkin hieman pelonsekiaisin tuntein seurannut uutisointia tänä vuonna ilmestyvästä jatko-osasta, joka sijoittuu 30 vuoden päähän ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Kaikesta huolimatta elokuvan ensimmäinen teaser näyttää ja kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin:

Blade Runner 2049:n ohjaa yksi aikamme parhaista ohjaajista, kanadalainen Denis Villeneuve, joka hälvensi omat huoleni hänen taidoistaan viimeistään viime vuonna ilmestyneellä Arrivalilla. Kameran takana toimii legendaarinen ja palkittu Roger Deakins, jolle tämä on jo kolmas yhteistyö Villeneuven kanssa. Elokuvan pääosassa nähdään Ryan Gosling, josta on tullut yksi tämän hetken suosikkinäyttelijöistäni. Ainoa asia mikä minua pelottaa on se, että tämä elokuva sortuisi selittelemään onko Deckard replikantti vai ei.

Ensi-ilta: 6.10.2017

∴

Kotimaisen elokuvan rintamalla suurinta mielenkiinto herättävät taiteilija Touko Laaksosesta kertova Tom of Finland sekä loppuvuodesta teattereihin vyöryvä mammuttiprojekti Tuntematon Sotilas. Mainstream-elokuvien lisäksi Suomesta on tulossa kaksi mielenkiintoista underground-elokuvaa: peikkoelokuva Backwood Madness sekä ensimmäinen kotimainen täyspitkä supersankarielokuva Rendel.

Näiden elokuvien lisäksi vuosi 2017 tuo tullessaan muitakin yleisesti odotettuja elokuvia. Itse en kuitenkaan jakso innostua esim. Guardians of the Galaxyn tai vaikka Transformersin jatko-osista. Ja koska Prometheus oli todella suuri pettymys, Ridley Scottin Alien: Covenantin sijaan minua kiinnostaisi ennemmin nähdä Neill Blomkampin ”Alien 5”. Odotukseni seuraavaa Star Warsia kohtaan ovat myös aika maltilliset, aivan kuten Trainspotting 2:ta ja Christopher Nolanin Dunkirkia kohtaan. Onneksi vuoden edetessä uusia ja mielenkiintoisia ensi-iltoja varmasti alkaa ilmestyä. Niitä odotellessa…