Leonardo DiCaprio on tänä vuonna neljättä kertaa tavoittelemassa Oscar-pystiä parhaan miespääosan kategoriassa. Aikaisemmin ehdokkuuden ovat tuoneet The Wolf of Wall Street, Blood Diamond ja The Aviator – joka kerta elokuva-alan merkittävin tunnustus on mennyt DiCapriolta sivu suun. Tänä vuonna DiCaprio on jälleen ehdolla parhaasta miespääosasta, tällä kertaa elokuvasta The Revenant. Omaa Facebook-feediäni tarkastellessa olen törmännyt useammin kuin kerran spekulointiin tai puhtaaseen arvailuun siitä, onko tänä vuonna DiCaprion vuoro. No onko? Se selviää parin viikon kuluttua, 28. helmikuuta. Minä en usko että saa, perustelut löytyvät tämän tekstin lopusta.

”AND THE OSCAR GOES…”

keanuJollekin tämä saattaa tulla yllätyksenä, joten nyt tarkkana: Oscarit eivät aina mene parhaille suorituksille, vaan niille jotka kulloinkin ovat ajan hengen mukaan sopivimpia pystin vastaanottajia. En tarkoita tällä sitä, että voittajat olisivat mitenkään huonoja, heillä on vain toisinaan ollut jotain ulkoelokuvallisia avuja, jotka ovat siivittäneet heidät voittoon.

Kun tarkastellaan vuoden 1990 jälkeen Oscar-palkittuja miesnäytteljöitä, voidaan nähdä muutamia lainalaisuuksia. Aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta voittajaroolit ovat olleet joko historiallisia hahmoja, fyysisesti tai henkisesti rajoittuneita, tai kärsineet (mielen)terveydellisistä tai päihteisiin liittyvistä ongelmista.

Muistatteko esimerkiksi Tom Hanksin esittämän homoseksuaalin, aidsiin kuolevan lakimiehen vuonna 1993 ilmestyneestä elokuvasta Philadelphia? Tai vuotta myöhemmin valkokankaalla ihastuttaneen, mutta auttamatta jälkeenjääneen Forrest Gumpin? Hanks voitti molemmista rooleista parhaan miespääosan Oscarin. Vuoden 1990 jälkeen Daniel Day Lewis on kilpaillut parhaan miespääosan Oscarista neljä kertaa: kahdesti historiallisena hahmona, kahdesti sosiopaatin esittämisestä. Russell Crowe on ollut kolme kertaa ehdolla, kaikki historiallisista hahmoista, joskin voittajarooli Gladiaattorissa ei ollut historiallisesti tarkka hahmona, vaan ainoastaan saanut innoituksen Rooman valtakunnan ajoista.

notoscarTämä ei ole sattumaa. Joka vuosi suurimmat elokuvatuotantoyhtiöt tuottavat elokuvia dollarinkuvien lisäksi Oscar-pystit silmissään. Tällaisista elokuvista käytetään nimitystä Oscar bait (bait = syötti). Nämä elokuvat kertovat usein elämää suuremman tarinan ja niiden keskiössä ovat todenmukaiset, mutta jollain tavalla ympäristöstään poikkeavat hahmot, jotka kokevat tavalla tai toisella vääryyttä. Oscar bait-elokuville ominaista on myös se, että ne sijoittuvat usein historiallisiin tragedioihin. Malliesimerkkeinä vuonna 1993 parhaan elokuvan Oscarin napannut Schindlerin lista sekä 2013 samaisella pystillä palkittu 12 Years a Slave.

Oscar-gaala järjestetään perinteisesti aina alkuvuodesta. Kuten Schindlerin lista ja 12 Years a Slave, Oscar bait-elokuvat julkaistaan yleensä loppuvuodesta jotta ne ovat paitsi valitsijoiden tuoreessa muistissa, myös elokuvateatterissa Oscar-ehdokkuuksien julkistuksen aikaan. Näin tuotantoyhtiöt pystyvät hyötymään ehdokkuuksista myös taloudellisesti. Viime vuoden parhaan elokuvan Oscarista kilpailleista kahdeksasta elokuvasta vain kaksi sai ensi-iltansa vuoden ensimmäisellä puoliskolla.

”…NOT TO LEONARDO DiCAPRIO!”

Vaikka Leonardo DiCaprio on yksi aikamme taitavimpia näyttelijöitä ja mielestäni hän ansaitsisi tunnustusta työstään näyttelijänä myös Oscar-akatemialta, näin ei tule tapahtumaan – ainakaan tänä vuonna.

retardDiCaprio teki minuun ensimmäisen kerran vaikutuksen aikoinaan koskettavassa, kehitysvammaisen Arnien roolissa elokuvassa Gilbert Grape, josta oli myös ehdolla parhaan miessivuosan Oscariin vuonna 1993. En muista, että olisin nähnyt DiCapriolta yhtäkään heikkoa hetkeä valkokankaalla, vaan hän on tehnyt kautta linjan tasaisen laadukkaan uran näyttelijänä. Oscarin arvoisia roolisuorituksia ovat olleet ainakin Howard Hughesin rooli elokuvassa The Aviator sekä häikäilemätön ja niljakas pörssimeklari Jordan Belfort The Wolf of Wall Streetissä. Harmi vain, että noina vuosina vastassa olivat Jamie Foxxin tulkitsema Ray Charles ja Dallas Buyers Clubissa ilmiömäisen suorituksen tehnyt Matthew McConaughey.

The Revenantissa DiCaprio näyttelee Hugh Glassia: todellista, historiallista hahmoa. Glass kohtaa elokuvan alkupuolella karhun, joka raatelee hänet henkihieveriin ja lähes koko elokuvan hän kamppailee enemmän tai vähemmän fyysisesti rajoittuneena tai ainakin kärsii voimakkaista fyysisistä ongelmista. Myös hahmon henkistä tasapainoa sopii epäillä, kun Glass haikailee kuolleen vaimonsa perään todentuntuvien valveunien muodossa. Jos ei muuta, niin ainakin Oscar bait-roolin ainekset ovat kasassa.

Kovaa tuuria DiCapriolla, sillä Oscar-kilvassa hän on saanut vastaansa Eddie Redmaynen, joka esittää The Danish Girl -elokuvassa Lili Elbeä, 1800- ja 1900-lukujen taitteessa elänyttä tanskalaista taidemaalaria ja transseksuaalia, joka kuoli traagisesti epäonnistuneen kohdunsiirtoleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Better luck next time, Leo.

Suosittelen myös katsomaan MoonTv:n Totuus elokuvasta-ohjelman The Revenantia käsittelevän jakson.

stallone…ja mitä sopivimpiin pystin vastaanottajiin tulee, niin vaikka Tom Hardy tekee loistavan roolisuorituksen The Revenantissa, menee voitto Sylvester Stallonelle. Miksi? Koska Stallone on kulkenut pitkän matkan Rockyna ja tämä saattaa olla Akatemian viimeinen mahdollisuus antaa hänelle tunnustusta kyseisestä roolista. Vuonna 1976 ilmestynyt ensimmäinen Rocky toi Stallonelle roolista Oscar-ehdokkuuden parhaan miespääosan kategoriassa. Vaikka Rockyn hahmo ei ole myöhemmin tuonut Stallonelle Oscar-ehdokkuuksia, on hän esittänyt roolia jo seitsemässä elokuvassa ja siitä on kehittynyt yksi elokuvahistorian ikonisimpia hahmoja: Rockysta on tullut merkittävä osa Hollywoodia. Ottamatta kantaa Stallonen ehdokkuuden tuoneeseen roolisuoritukseen, on hänen voittonsa parempi tarina kuin se jos Hardy veisi Oscarin roolisuorituksestaan The Revenantissa.