Minun mielestäni 99% musiikkivideoista on kuolettavan tylsiä. Jaksan todella harvoin katsoa musiikkivideoita loppuun asti, koska niissä ei yksinkertaisesti tapahdu mitään, koukuttavat elementit puuttuvat täysin. Miten kukaan jaksaa kiinnostua videosta, jossa kolmen ja puolen minuutin ajan kamerat liikkuvat biisiä veivaavan bändin ympärillä? Tämä ei vain riitä minulle, vaikka poikkeuksiakin toki on.

Muistan kuinka 90-luvun alussa perheeni muutti talouteen, missä näkyi kaapelikanavat, ja tietysti myös Music Television. Olin ehkä 7-vuotias, kun tutustuin ensikerran koko musiikkivideokonseptiin. Jo sillon, juuri ala-asteen aloittaneena kakarana, ajatus bändistä soittamassa biisiä videolla tuntui vieraalta ja muistan ihmetelleeni isoveljelleni, mikä koko idean pointti oli. Sitten näin Beastie Boysin Sabotagen ja ymmärsin, että musiikkivideokin voi olla kiinnostava.

Ei mitään turhaa soittamista, vaan kunnon 70-luvun kungfu-cop-menoa. Ai jumalauta, kuinka pieni toiminnannälkäinen Rauli kiihottui kun video sisälsi takaa-ajoa ja kiertopotkuja. Vaikka itse kappale ei vielä tuolloin puhutellut minua lainkaan, siitä tuli minulle tärkeä juurikin siihen liittyvän videon takia. Tuolloin ymmärsin, että musiikkivideokin voi olla mielenkiintoinen ja kertoa tarinan.

Vuonna 1997 näin Apulannan Mitä vaan-musiikkivideon. Siinä jatkui sama meno kuin Sabotagessa; takaa-ajoa ja kiertopotkuja. Rauli oli taas innoissaan. Vaikka videon ohjannut Tuukka Temonen väittää, ettei video ole millään tavalla ottanut vaikutteita Sabotagesta, vaan tekee kunniaa honkkari-actionille, sen humoristinen ote tuo pakollakin mielleyhtymiä juurikin kyseiseen videoon. Oli miten oli, Mitä vaan pesi kaikki aikaisemmin näkemäni kotimaiset musiikkivideot mennen tullen.

Monesti bändit haluavat itse esiintyä videoissa. Siis ei pelkästään muusikoina, vaan näytellä tarinan henkilöitä. Tähän olivat päätyneet myös Beastie Boys ja Apulanta. Ymmärrän tämän hyvin, koska onhan musiikkivideo bändin tuote faneille ja suurelle yleisölle. Se ei mielestäni kuitenkaan ole välttämättä paras ratkaisu.

Olen itse käsikirjoittanut, tuottanut ja ohjannut muutamia musiikkivideoita ja törmännyt enemmän kuin kerran bändien vanhoillisen tapaan ajatella, että oma naama videossa on se paras tapa myydä bändiä eteenpäin. Sanon sen nyt suoraan: ei ole.

Maailmassa on vain harvoja bändejä, joille on oikeasti hyötyä siitä, että oma naama täyttää ruudun koko videon keston ajan. Nämä bändit ovat niitä, joiden videoita näytetään Music Televisionissa ja Youtubessa videoiden katselukerrat lasketaan miljoonissa. Nämä ovat niitä bändejä, jotka tienaavat elantonsa musiikilla. He eivät enää tarvitse samalla tavalla markkinointia, heidät tunnetaan jo. Suomessa tällaisia bändejä on vain muutama.

Väitänkin, että jokainen suomalainen bändi hyötyy eniten videosta, joka toimii omana kokonaisuutenaan ja kiinnostaa katsojia muutenkin kuin musiikin kannalta. Näin sillä on mahdollisuus saavuttaa laajempi yleisö: video voi levitä sekä hyvän biisin että mielenkiintoisen videon ansiosta.

Esimerkiksi Aivovuodon AI VO WU SHOW-video, joka vetoaa varmasti jokaiseen pikkupoikaan, joka on kasvanut kaapeli-tv:n piirrettyjen parissa. Video sisältää niin paljon viitteitä kasari- ja ysärianimaatioihin, etten edes ala listata niitä tähän. Huomionarvoista on, että bändin esiintyminen videolla on tehty tyylitajulla ja alleviivaamatta.

Musiikkivideo on bändille markkinointiväline. Sen tehtävä on hankkia bändille näkyvyyttä ja edistää bändin tarkoitusta eli tuoda esille heidän musiikkiaan. Pitäisi siis miettiä kuinka musiikkivideo saadaan toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja kuinka se saisi mahdollisimman paljon näkyvyyttä?

Onhan loppujen lopuksi musiikkivideon ultimaattinen päämäärä hankkia uusia kuulijoita ja sitouttaa vanhoja, jotta he kävisivät keikoilla ja ostaisivat levyjä sekä fanituotteita. Vaikka harvempi bändi musiikkia tekeekään rahan takia, on karu totuus se, ettei musisointi kannata mikäli joutuu itse aina maksumieheksi.

Kun minä teen musiikkivideon, agendani on aina luoda teos, joka seisoo omillaan ja houkuttelee katsojia muutenkin kuin pelkän musiikin takia. Miksi? Koska se on bändin etujen mukaista.

Tavoitteeni on, että ensimmäisellä katselukerralla ihmiset muistavat videon, eivät biisiä. Miksi? Koska se tarkoittaa sitä, että he palaavat videon pariin uudestaan ja jakavat sitä todennäköisemmin myös eteenpäin. Tässä olen jo aikaisemmin onnistunut.

Musiikkivideon siis pitää olla mielenkiintoinen tavalla tai toisella. Sen tulee erottua musiikkivideoiden massasta omaksi edukseen. Siinä pitää olla jokin koukku, miksi ihmiset jakavat sitä sosiaalisessa mediassa tai googlettavat sitä baari-illan jälkeen jatkoilla näyttääkseen kavereilleen sen ”vitun hyvän videon, joka on pakko nähdä”.

Tykkään itse katsella tarinavetoisia videoita, joten myös sellaisten tekeminen on minulle luontevaa. Pohjaan käsikirjoituksen aina biisiin; joko sanoituksiin tai tunnelmaan, mielellään molempiin. Koska yleensä bändit haluavat olla tavalla tai toisella esillä videossa, pyrin löytämään luontevan keinon saada myös heidät mukaan niin ettei se tunnu päälle liimatulta. Tärkeintä on kuitenkin tehdä eheä kokonaisuus, video jota on ilo katsella muunkin kuin taustalla soivan biisin takia.

Miten tämä onnistuu? Sen voit arvioida katsomalla tämän videon:

Terveiseni kaikille bändeille ja musiikkivideontekijöille: Unohtakaa ne ainaiset soittovideot ja panostakaa videon tarinaan ja sisältöön. Tehkää jotain säväyttävää ja häiritsevää, ja pitäkää tämä mottonanne: mikäli video ei loukkaa ketään, olemme epäonnistuneet tehtävässämme.