Vuosituhannen vaihteessa tapahtuneen digitaalisen vallankumouksen myötä ns. tavantallaajilla on ollut mahdollisuus päästä käsiksi ammattimaisempaan kuvauskalustoon, ja näin amatöörielokuvien ja ammattituotantojen raja on alkanut häilyä. Kalusto kehittyy ja se muuttuu aina vain halvemmaksi, tänä päivänä jo muutaman tonnin panostuksella voi hankkia itselleen kameran, kasan linssejä, hyvän mikrofonin sekä pari kuvausvaloa, joilla saa aikaiseksi ammattimaista jälkeä. Kyse on enää mielikuvituksesta ja viitseliäisyydestä.

Kotimainen elokuva elää nyt murroksessa, kun Suomessa alkaa pikku hiljaa nousta pieniä nyrkkipajoja, joissa pusketaan ammattimaisia tuotantoja perinteisemmän kotimaisen tukijärjestelmän ulkopuolella. Toisin kuin perinteiset kotimaiset elokuvat, nämä elokuvantekijät suuntaavat katseensa ulkomaisille markkinoille; rahoitusta ja levityskanavia käydään hakemassa kansainvälisiltä elokuvafestivaaleilta asti aina Cannesia myöten.

Yksi näistä nyrkkipajoista on Kajaanissa päämajaansa pitävä, Miika J. Norvannon luotsaama Black Lion Pictures, jonka uusin elokuva, Bunny the Killer Thing, saa kotimaan ensi-iltansa 6. marraskuuta.

Bunny the Killer Thing kertoo joukosta nuoria aikuisia, jotka lähtevät viettämään viinanhuuruista mökkiviikonloppua keskelle ei-mitään. Matkaan eksyy myös kolme vähemmän luotettavan oloista brittiä, joilla on oma agendansa korvessa. Kun mukaan sotketaan autotallitiedemies, pari kyläpoliisia ja muutama erikoinen sivuhahmo, on kasassa ainekset puolitoistatuntiseen viihde-elokuvaan. Elokuvan juonesta en paljasta enempää, mutta luvassa on roppakaupalla verta, alastomuutta sekä roisia huumoria. Elokuvan traileri kertokoon loput:

Olen seurannut elokuvan ohjanneen Joonas Makkosen tekemisiä findie-elokuvien parissa jo hyvän aikaa. Tykkään miehen omaleimaisesta tyylistä, jonka tunnusmerkkejä ovat rohkea, aavistuksen absurdi huumori ja sopimattomien aiheiden käsittely, mutta samalla inhimillinen, suomalaisella tavalla lämmin tunnelma. Vuonna 2011 julkaistu, niin ikään Makkosen ohjaama, parikymmentä minuuttinen lyhytelokuva Bunny the Killer Thing sai paljon kehuja ja suitsustusta osakseen, eikä ollutkaan yllätys, että samasta aiheesta kumpusi myös miehen ensimmäinen pitkä elokuva. Lyhäriin verrattuna tyyli on kehittynyt ja selkeää kasvua – joskaan ei aikuistumista – on havaittavissa. Ennakko-odotukseni pitkästä Bunny the Killer Thingistä olivat ristiriitaiset: odotin elokuvaa paljon, mutta samalla pelkäsin että elokuvasta on lähdetty hiomaan särmiä suuremman yleisön ja taloudellisten tuottojen nimissä…

…ilokseni kuitenkin sain todeta, että Bunny the Killer Thing pelaa ihan omaa peliään, eikä astukaan perinteisen suomalaisen elokuvan kentälle. Elokuva on todella virkistävää katsottavaa, sillä se ei pyytele katsojaltaan anteeksi, vaan tekee juuri sen mitä jokaisen tällaisen elokuvan kuuluukin: kertoo oman tarinansa harrastamatta turhaa itsesensuuria. Huumori menee todella syvälle Hugleikur Dagsson-tyyppiselle saako tälle edes nauraa-osastolle ja on niin hävytöntä, ettei se todellakaan sovi kaikille. Elokuvakriitikko Kalle Kinnunen twiittasi pressinäytöksen jälkeen: ”Kotimainen raiskauskomedia Bunny the Killer Thing: kuin paskaa hierottaisiin naamaan 88 minuuttia. Tekee mieli kiertää tekijät kaukaa” (20.10.2015 12:51). Tämän alle ilmestyneessä ketjussa jeesusteltiin sitä kuinka mauton ja jopa misogyninen elokuva oli.

Bunny the Killer Thing sisältää runsaasti etenkin mieskatsojia kiinnostavia elementtejä.
Bunny the Killer Thing sisältää runsaasti etenkin mieskatsojia kiinnostavia elementtejä.

Herää kysymys: eikö vaikeista asioista enää saa tehdä huumoria? Eikö tabuja saa rikkoa? Onko taiteilijalla jotain eettisiä rajoja, joita ei missään nimessä saa ylittää? Ehkäpä juuri tässä onkin Bunny the Killer Thingin vahvuus ja syy miksi se nousee esiin omaksi edukseen muiden vastaavien elokuvien joukosta; tälle elokuvalle mikään ei ole pyhää. Se on rohkea ja anteeksipyytelemätön. Se on tekijöidensä näköinen tuotos, johon ei ole levittäjän pelosta johtuva sensuuri kajonnut. Mikäli Jari Halonen olisi syntynyt vasta 80-luvulla, hänen elokuvansa näyttäisi juuri tältä.

Bunny the Killer Thingin myötä olen paitsi kiinnostunut Joonas Makkosen seuraavasta projektista, myös Black Lion Picturesin edesottamuksista. Bunny the Killer Thing osoittaa rohkeutta, tinkimättömyyttä ja visiota – asioita jotka useimmiten tuntuvat puuttuvan elokuvista. Black Lion Picturesilla on tuotannossa myös ensimmäinen kotimainen pitkä supersankari elokuva, Rendel, jota kuvataan parhaillaan. Mikäli nämä elokuvat menestyvät tai tuottavat ainakin omansa takaisin, näkisin että suomalaisen genre-elokuvan tulevaisuus on turvattu. Haluan nähdä valkokankaalla enemmän kotimaista toimintaa, kauhua ja scifiä – särmää, ei valmiiksi pureskeltua paskaa. Lisää kiitos!

Katso myös MoonTv:lle tekemäni reportaasi elokuvan ennakkonäytöksestä.