{"id":91,"date":"2016-01-25T01:00:21","date_gmt":"2016-01-24T23:00:21","guid":{"rendered":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/?p=91"},"modified":"2017-07-16T11:05:34","modified_gmt":"2017-07-16T08:05:34","slug":"the-hateful-eight-pelkoa-ja-inhoa-villissa-lannessa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/2016\/01\/25\/the-hateful-eight-pelkoa-ja-inhoa-villissa-lannessa\/","title":{"rendered":"The Hateful Eight – Pelkoa ja inhoa villiss\u00e4 l\u00e4nness\u00e4"},"content":{"rendered":"

!! VAROITUS !!<\/strong><\/span><\/p>\n

Teksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 juonipaljastuksia The Hateful Eightin lis\u00e4ksi my\u00f6s muista Tarantinon elokuvista.<\/strong><\/span><\/p>\n

\"hateful1\"<\/a><\/p>\n

Quentin Tarantino<\/a> on yksi aikamme arvostetuimpia elokuvaohjaajia, joka on saavuttanut auteur<\/a>-aseman. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pystyy periaatteessa tekem\u00e4\u00e4n juuri sellaisen elokuvan kuin itse haluaa tuotantoyhti\u00f6n puuttumatta h\u00e4nen visioonsa. T\u00e4m\u00e4 ei ole j\u00e4rin yleist\u00e4 elokuvamaailmassa, sill\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n etenkin Hollywood-elokuvat ovat laskelmoituja tuotteita, joissa enemm\u00e4n painaa kohdeyleis\u00f6n odotukset kuin k\u00e4sikirjoittajan tai ohjaajan n\u00e4kemys. L\u00e4hihistoriasta l\u00f6ytyykin useita esimerkkej\u00e4 suuren budjetin elokuvista, joissa ohjaaja on ollut vain tuotantoyhti\u00f6n s\u00e4tkynukkena<\/a> johtamassa kuvaukset l\u00e4pi, jonka j\u00e4lkeen tuotantoyhti\u00f6 on tehnyt kuvatulla materiaalia mit\u00e4 haluaa, ohjaajan mielipiteist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

QT – modernin elokuvan messias<\/strong><\/p>\n

\"reservoir\"<\/a>Tarantino nousi parrasvaloihin esikoisohjauksellaan Reservoir Dogs<\/a><\/em>, joka her\u00e4tti runsaasti huomiota Sundancen elokuvajuhlilla<\/a> vuonna 1992. Maailmanlaajuinen l\u00e4pimurto tapahtui kuitenkin kaksi vuotta my\u00f6hemmin julkaistun Pulp Fictionin<\/a><\/em> my\u00f6t\u00e4. Ep\u00e4kronologinen kerronta, nokkela dialogi usein elokuvan juonen kannalta varsin yhdentekevist\u00e4 asioista ja runsas, joskin tyylitelty v\u00e4kivalta muodostuivat Tarantinon tavaramerkiksi. Juuri n\u00e4it\u00e4 asioita ihmiset odottavat n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 menness\u00e4\u00e4n katsomaan Tarantinon elokuvia.<\/p>\n

Kiitelty\u00e4 Pulp Fictionia seurasi Elmore Leonardin<\/a> kirjaan<\/a> perustuva Jackie Brown<\/a><\/em>, joka tyylillisesti ei ollut l\u00e4heist\u00e4 sukua Reservoir Dogsille ja Pulp Fictionille. Ehk\u00e4 juurikin t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 se oli monelle Tarantino-fanille pienoinen pettymys, vaikka elokuvana Jackie Brown on oikein viihdytt\u00e4v\u00e4 ja hienoja roolisuorituksia tarjoileva pienimuotoinen rikoselokuva.<\/p>\n

\"killbill\"<\/a>Kahteen osaan jaetun Kill Billin<\/a><\/em> kanssa Tarantino otti uuden askeleen pois p\u00e4in perinteisest\u00e4 elokuvakerronnasta. Muistan kuinka h\u00e4keltynyt ja haltioitunut olin kun k\u00e4vin katsomassa ensimm\u00e4isen Kill Billin elokuvateatterissa: esimerkiksi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n nimi sensuroidaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4lle liimattua piippausta<\/a> ja elokuvan yksi episodi esitet\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin animaationa<\/a>, vaikkei animaation l\u00e4sn\u00e4ololla itsess\u00e4\u00e4n ollut merkityst\u00e4 elokuvan kannalta, kuten vaikkapa elokuvassa Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?<\/a><\/em> T\u00e4m\u00e4 oli 20-vuotiaan Raulin mielest\u00e4 vallankumouksellista. En ollut n\u00e4hnyt vastaavaa koskaan aikaisemmin ja pidin Tarantinoa nerona. Mielest\u00e4ni Tarantino teki Kill Billiss\u00e4 elokuvalle saman mit\u00e4 kymmenisen vuotta aikaisemmin The Prodigy<\/a> oli tehnyt konemusiikille albumillaan Music for the Jilted Generation<\/em>: rikkoi rajoja ja toimi r\u00f6yhke\u00e4sti s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen vastaisesti, tehden sen kuitenkin tyylill\u00e4 ja luoden jotain uutta<\/a>.<\/p>\n

Syrj\u00e4hyppy nimelt\u00e4 Grindhouse<\/strong><\/p>\n

\"grindhouse\"<\/a>Kill Billin j\u00e4lkeen Tarantino toteutti yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Robert Rodriguezin<\/a> kanssa vanhaa, amerikkalaista elokuvateatterikulttuuria kunnioittavan elokuvaprojektin, joka kantoi nime\u00e4 Grindhouse<\/em><\/a>.<\/p>\n

Grindhouse<\/a> on termi elokuvateattereille, jotka p\u00e4\u00e4asiassa esittiv\u00e4t double-feature<\/a>-n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4, joissa nimens\u00e4 mukaan n\u00e4ytettiin ”kaksi elokuvaa yhden hinnalla”. Grindhouse-teattereissa esitettiin eksploitaatioelokuvia<\/a>, jotka l\u00e4hestyiv\u00e4t tarinoidensa ydint\u00e4 hieman toisenlaisin taiteellisin keinoin kuin valtavirtaelokuvat. Eksploitaatioelokuvissa k\u00e4siteltiin mm. alastomuutta ja v\u00e4kivaltaa huomattavasti ronskimmalla tavalla kuin valtavirran art house-elokuvissa.<\/p>\n

2007 ilmestyneeseen Grindhouse-kokonaisuuteen Tarantino ohjasi Death Proofin<\/em><\/a>, elokuvan joka kumarsi 60- ja 70-lukujen autokaahauselokuville<\/a> sek\u00e4 slasher-elokuville<\/a>. Rodriguezin ”zombie-splatter” Planet Terror<\/a><\/em> toimi double-featuren toisena puolikkaana, elokuvien v\u00e4liss\u00e4 esitettiin joukko feikkitrailereita<\/a>. Grindhousen markkinointi ep\u00e4onnistui, eik\u00e4 amerikkalainen mainstream-yleis\u00f6 ymm\u00e4rt\u00e4nyt koko double-feature-k\u00e4sitett\u00e4, vaan valtaosa yleis\u00f6st\u00e4 poistui teatterista ensimm\u00e4isen\u00e4 esitetyn Planet Terrorin j\u00e4lkeen. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Death Proof ja Planet Terror rantautuivat Suomeen erillisin\u00e4 elokuvina, jolloin alkuper\u00e4inen idea katosi t\u00e4ysin. Itse\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 harmitti todella paljon jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sen takia, ett\u00e4 paljon mainostetuista feikkitrailereista ainoastaan yksi<\/a> n\u00e4htiin Suomessa Planet Terrorin alussa.<\/p>\n

Itse koen Death Proofin Tarantinon er\u00e4\u00e4nlaisena irtiottona tai v\u00e4lity\u00f6n\u00e4. Se on tyylillisesti hyvin erilainen verrattuna h\u00e4nen aikaisempiin elokuviinsa, vaikka mukana on my\u00f6s tuttuja elementtej\u00e4. Vaikka Death Proof sai kriitikoilta p\u00e4\u00e4asiassa hyvi\u00e4 arvioita, oli se lukuisten fanien mielest\u00e4 Tarantinon huonoin elokuva. Itse lukeuduin t\u00e4h\u00e4n ryhm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Hyv\u00e4 tarinankertoja \u2260 hyv\u00e4 vitsinkertoja<\/strong><\/p>\n

Inglourious Basterdisissa<\/em><\/a> suutari palasi lestiins\u00e4. Toisen maailmansodan aikaiseen, natsien miehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Ranskaan sijoittuva kostotarina kerrotaan vahvasti episodien kautta Kill Bilist\u00e4 tuttuun tapaan, joskaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa v\u00e4hemm\u00e4n kokeellisesti elokuvan visuaalisen tyylin ollessa vahvemmin linjassa ja selke\u00e4n genrejen v\u00e4lisen leikittelyn puuttuessa kokonaan. N\u00e4kisin, ett\u00e4 Inglourious Basterdsin my\u00f6t\u00e4 Tarantino l\u00f6ysi oman tyylins\u00e4 ja on nyt toistanut sit\u00e4 kolmen elokuvan verran.<\/p>\n

Inglourious Basterdsia seurasi Django Unchained<\/em><\/a>, villiin l\u00e4nteen sijoittuva, l\u00e4hes kolmetuntinen kostotarina. Death Proof oli osoittanut, ett\u00e4 Tarantinollakin on heikot hetkens\u00e4, mutta se oli kuitenkin lyhyt ja sit\u00e4 kautta t\u00e4ysin katselukelpoinen elokuva, Django Unchainedin kiroukseksi taas muodostui sen pituus. Elokuvan 2h45min kestoon mahtuu hyvin paljon tyhj\u00e4k\u00e4ynti\u00e4 ja suurin osa jaarittelusta on kasautunut elokuvan loppupuoliskolle. Esimerkiksi Djangon vangitsemisella ja sit\u00e4 seuraavalla kohtauksella jossa Django vapautuu, ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista merkityst\u00e4 itse elokuvan kannalta. Aivan kuin Tarantino olisi halunnut vain p\u00e4\u00e4st\u00e4 n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n Michael Parksin<\/a> kanssa samaan kohtaukseen, muttei keksinyt toteutukseksi muuta keinoa. My\u00f6s Leonardo DiCaprion<\/a> esitt\u00e4m\u00e4n Calvin Candien<\/em> palveluksessa olevat j\u00e4ljitt\u00e4j\u00e4t ovat turhia hahmoja, mutta kun tarkastelee heit\u00e4 n\u00e4yttelev\u00e4\u00e4 joukkoa, voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 ett\u00e4 taustalla vaikuttavat ulkoelokuvalliset syyt: mukana on mm. Zo\u00eb Bell<\/a> (Uma Thurmanin<\/a> stunt double<\/a> Kill Billist\u00e4), Jake Garber<\/a> (Tarantinon tehostemaskeeraaja<\/a> Kill Billist\u00e4 l\u00e4htien) sek\u00e4 Tom Savini<\/a> (tehostemaskeeraajaguru ja el\u00e4v\u00e4 legenda).<\/p>\n

\"Fonzien<\/a>
Fonzien mielipide Django Unchainedista.<\/figcaption><\/figure>\n

Vaikka Tarantinon elokuvia on aina leimannut vahvasti l\u00e4sn\u00e4 oleva musta huumori ja leikittelev\u00e4 s\u00e4vy, Django Unchained sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 katsojien nauruja kalastelevia vitsej\u00e4. Ensimm\u00e4inen viittaus siit\u00e4, mihin suuntaan Tarantino on huumorillaan menossa, koettiin Inglourious Basterdsin alkukohtauksessa, kun Hans Landa<\/em><\/a> kaivaa suuren piippunsa esiin. Django Unchainedissa Tarantino l\u00e4hti selke\u00e4mmin t\u00e4lle tielle ja ruudulle marssitetaan niin visuaalisia, kuin verbaalisiakin vitsej\u00e4. Harmi vain, ettei Tarantino tied\u00e4 milloin lopettaa, vaan h\u00e4n jatkaa vitsi\u00e4 pitk\u00e4lle punchlinen<\/a> j\u00e4lkeen, jolloin kohtaus muuttuu nopeasti hauskasta vaivaannuttavaksi ja lopulta ollaan jo l\u00e4hell\u00e4 my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Django Unchainedissa Tarantinon tyyli tuntui turhan itsetietoiselta, jopa itseriittoiselta. Oli unohdettu, ett\u00e4 lopulta elokuvan yleis\u00f6 on katsoja, ei ohjaaja itse. Auteur-asema puri t\u00e4ll\u00e4 kertaa omaan nilkkaan. Ja kuten rivien v\u00e4list\u00e4 on luettavissa, Django Unchained oli itselleni suuri pettymys ja mielest\u00e4ni Tarantinon huonoin elokuva.<\/p>\n

Vihant\u00e4yteinen kahdeksikko<\/strong><\/p>\n

The Hateful Eight<\/em><\/a> jatkaa Inglourious Basterdsin ja Django Unchainedin viitoittamaa tiet\u00e4 ja on ulkoisesti t\u00e4ysin samasta muotista kuin kaksi edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4. Episodimaista kerrontaa, paskanjauhantaa paskanjauhannan takia, graafista v\u00e4kivaltaa ja irtovitsej\u00e4.<\/p>\n

\"T\u00e4ss\u00e4<\/a>
T\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa kehitet\u00e4\u00e4n j\u00e4nnityst\u00e4 20 minuutin ajan, kunnes natsia ammutaan kippareille.<\/figcaption><\/figure>\n

Elokuvan alkupuolisko on ajoittain todella puuduttavaa katsottavaa. Kohtaukset ovat jaarittelevia, eik\u00e4 dialogi todellakaan ole yht\u00e4 ter\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin Tarantinon aikaisemmissa elokuvissa. Ote tuntuu jotenkin l\u00f6ys\u00e4lt\u00e4. K\u00e4\u00e4nne tapahtuu vasta ensimm\u00e4isen ammutun laukauksen j\u00e4lkeen, siin\u00e4 vaiheessa kun elokuvaa on kulunut jo puolitoista tuntia. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tunnelma muuttuu yht\u00e4kki\u00e4 hyvin intensiiviseksi, eik\u00e4 kankaalla en\u00e4\u00e4 koeta yht\u00e4\u00e4n pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 hetke\u00e4. Tarantino osaa rakentaa todella taitavasti j\u00e4nnityst\u00e4, mink\u00e4 osoittivat mm. Inglourious Basterdsin kohtaukset ranskalaisella maitotilalla sek\u00e4 kohtaaminen tavernan kellarissa, kauas n\u00e4ist\u00e4 ei j\u00e4\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Django Unchainedin illallinen Calvin Candien luona. Pieness\u00e4 tilassa syntyv\u00e4 j\u00e4nnitys onkin The Hateful Eightin vahvuus, sit\u00e4 olisin suonut n\u00e4ht\u00e4v\u00e4n elokuvassa enemm\u00e4nkin.<\/p>\n

Kuten jo Django Unchainedissa, t\u00e4ss\u00e4kin Tarantinon tyyli tuntuu turhan itsetietoiselta. H\u00e4n tuntuu rakastavan turhan paljon ”omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n” ja kertoo tarinaa niin laveasti, ett\u00e4 unohtaa yleis\u00f6ns\u00e4. Olen ollut jo pitk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4li elokuva ylitt\u00e4\u00e4 kestollaan 120min, on jokaisen yli menev\u00e4n minuutin oltava perusteltuja. The Hateful Eightin heikkous onkin sama kuin Django Unchainedissa: l\u00e4hes kolmetuntinen kesto. Molemmissa elokuvissa on paljon tiivist\u00e4misen varaa ja mik\u00e4li n\u00e4ist\u00e4 molemmista leikattaisiin puolituntia pois, voisi k\u00e4siss\u00e4 olla moderneja mestariteoksia. Verrattuna Djangoon, Hateful Eightiss\u00e4 tyls\u00e4t osiot olivat alussa, joten elokuvasta j\u00e4i parempi maku hyvin rakennetun lopun my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 Django Unchainedissa katsojan \u00e4rsytyskynnyst\u00e4 koeteltiin nigger-sanan hokemisella<\/a>, The Hateful Eightissa samassa tarkoituksessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n miehen sukupuolielimi\u00e4. Tarantino viskelee kikkelivitsej\u00e4 ja er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa kuvainnollisesti ”isoa, mustaa kullia” hierotaan oikein katsojan naamaan. Vaikka olenkin sopimattoman huumorin yst\u00e4v\u00e4, mielest\u00e4ni Tarantinon kikkelivitsit j\u00e4iv\u00e4t hieman l\u00f6ysiksi.<\/p>\n

The Hateful Eightin n\u00e4yttelij\u00e4kaarti on kauttaaltaan p\u00e4tev\u00e4\u00e4 sakkia, joskin osa heist\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se oikeuksiinsa. Aina mainio Tim Roth<\/a> tekee todella \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n, jopa huonon, roolisuorituksen comic reliefin<\/a> kaltaisena engelsmannina. My\u00f6skin Michael Madsen<\/a> j\u00e4\u00e4 jotenkin laimeaksi lasten cowboy-naamiaisasussaan. Elokuvan j\u00e4lkipuoliskolla j\u00e4nnityksen kasvaessa n\u00e4yttelij\u00e4suoritukset tuntuvat parantuvan silmiss\u00e4, esimerkiksi Jennifer Jason Leighin<\/a> esitt\u00e4m\u00e4 Daisy Domergue muuttuu koomisesta hahmosta hyyt\u00e4v\u00e4n maaniseksi mit\u00e4 pidemm\u00e4lle elokuva etenee. Walton Goggins<\/a> ja Kurt Russell<\/a> ovat miehi\u00e4, joita siet\u00e4isi n\u00e4hd\u00e4 valkokankaalla enemm\u00e4nkin.<\/p>\n

\"Daisy<\/a>
Daisy Domergue (Jennifer Jason Leigh) muuttuu sit\u00e4 vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi, mit\u00e4 enemm\u00e4n ihmisi\u00e4 tapetaan.<\/figcaption><\/figure>\n

Erityismaininnan ansaitsee Ennio Morriconen<\/a> s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 score-musiikki<\/a>. T\u00e4m\u00e4 on ollut Tarantinolta oikea ratkaisu, sill\u00e4 Django Unchainedissa keston lis\u00e4ksi heikkoa oli elokuvaan sopimaton soundtrack.<\/p>\n

Tarantino on sanonut tekev\u00e4ns\u00e4 vain kymmenen elokuvaa, joista The Hateful Eight oli kahdeksas. Toivon hartaasti, ett\u00e4 mies ehtii viel\u00e4 uusiutua ennen viimeist\u00e4 elokuvaansa, tai ainakin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Sally Menken<\/a> veroisen leikkaajan<\/a>, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tiivist\u00e4misen p\u00e4\u00e4lle. Sally Menke oli leikkaaja, joka leikkasi kaikki Tarantinon elokuvat, kunnes kuoli l\u00e4mp\u00f6halvaukseen vuonna 2010. Inglourious Basterds j\u00e4i h\u00e4nen viimeiseksi Tarantinon elokuvakseen.<\/p>\n

Kannattaa katsoa my\u00f6s MoonTv<\/a>:n keskusteluohjelma<\/a> elokuvasta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

!! VAROITUS !! Teksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 juonipaljastuksia The Hateful Eightin lis\u00e4ksi my\u00f6s muista Tarantinon elokuvista. Quentin Tarantino on yksi aikamme arvostetuimpia elokuvaohjaajia, joka on saavuttanut auteur-aseman. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":27,"featured_media":92,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[22,45,47,54,55,49,68,52,62,46,43,61,65,44,67,57,64,56,53,42,39,41,51,69,48,40,63,60,59,66,50,58],"jetpack_featured_media_url":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-content\/uploads\/sites\/11\/2016\/01\/hateful1.jpg","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/91"}],"collection":[{"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/27"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=91"}],"version-history":[{"count":41,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/91\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":670,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/91\/revisions\/670"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/92"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=91"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=91"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=91"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}