{"id":506,"date":"2017-03-21T17:34:33","date_gmt":"2017-03-21T15:34:33","guid":{"rendered":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/?p=506"},"modified":"2017-07-16T10:22:36","modified_gmt":"2017-07-16T07:22:36","slug":"kirjasta-elokuvaksi-vakivallan-vihollinen","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/2017\/03\/21\/kirjasta-elokuvaksi-vakivallan-vihollinen\/","title":{"rendered":"Kirjasta elokuvaksi: V\u00e4kivallan vihollinen"},"content":{"rendered":"

Charles Bronson<\/a> tunnetaan tiukan katseensa ja viiksiens\u00e4 lis\u00e4ksi klassikoista kuten Huuliharppukostaja<\/em><\/a> (1968), 7 rohkeata miest\u00e4<\/em><\/a> (1960) ja Likainen tusina<\/em><\/a> (1967), mutta parhaiten h\u00e4net muistetaan Paul Kerseyn\u00e4, omank\u00e4denoikeutta toteuttavana miehen\u00e4 V\u00e4kivallan vihollinen<\/em> -elokuvasarjasta<\/a> (1974-1994).<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 k\u00e4sittelen Brian Garfieldin<\/a> kirjoittamaa V\u00e4kivallan vihollinen<\/em><\/a> -romaania sek\u00e4 siit\u00e4 tehty\u00e4, Michael Winnerin<\/a> ohjaamaa samannimist\u00e4 elokuvasovitusta<\/a> vuodelta 1974.<\/p>\n

\u2234<\/p>\n

KIRJA: V\u00c4KIVALLAN VIHOLLINEN<\/strong><\/p>\n

Karisto Oy 1975
\nK\u00e4\u00e4nn\u00f6s: Ahti Laine<\/p>\n

\"\"<\/a>Brian Garfiel on Suomessa v\u00e4hemm\u00e4n tunnettu amerikkalainen kirjailija, joka kirjoitti ensimm\u00e4isen julkaistun kirjansa vasta kahdeksantoista vuoden ik\u00e4isen\u00e4. H\u00e4nen tuottelias uransa (yli 60 julkaistua romaania) voidaan katsoa sijoittuvan vuosien 1960-1990 v\u00e4liin. Garfieldin kirjoista on tehty useita elokuvasovituksia, joista tunnetuin kantaa nime\u00e4 V\u00e4kivallan vihollinen.<\/p>\n

Kirja kertoo Paul Benjaminista, newyorklaisesta kirjanpit\u00e4j\u00e4st\u00e4, jonka vaimo ja tyt\u00e4r pahoinpidell\u00e4\u00e4n pahoin kolmen miehen tunkeuduttua heid\u00e4n asuntoonsa. H\u00e4nen vaimonsa kuolee saamiinsa vammoihin ja tyt\u00e4r traumatisoituu pahasti vet\u00e4ytyen kuoreensa. Paulin v\u00e4lit v\u00e4vyyns\u00e4, Jackiin, tulehtuvat kun Jackin tapa suojella vaimoaan ei miellyt\u00e4 Paulia.<\/p>\n

Tapahtumien seurauksena Paul kokee olonsa turvattomaksi ja mahdollisia hy\u00f6kk\u00e4\u00e4ji\u00e4 vastaan h\u00e4n tekee itselleen ly\u00f6m\u00e4aseen sukkaan laitetusta kolikkorullasta. Pian sukalle tuleekin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, kun h\u00e4net yritet\u00e4\u00e4n ry\u00f6st\u00e4\u00e4 kotimatkalla. Taltutettuaan ry\u00f6st\u00e4j\u00e4n Paul kokee voimakkaan, jopa seksuaalisen tunteen.<\/p>\n

Paulissa alkaa her\u00e4t\u00e4 linkolalaisia ajatuksia ihmisarvosta, siit\u00e4 kuinka vain harvalla ihmisell\u00e4 on oikeus el\u00e4\u00e4. H\u00e4n jopa p\u00e4\u00e4tyy johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt olla natsi 1930-40-lukujen Saksassa. Paulin mielest\u00e4 v\u00e4kivaltaan on vastattava v\u00e4kivallalla.<\/p>\n

Ives, Gregson & co. tilintarkastustoimisto, jossa Paul ty\u00f6skentelee, saa toimeksiannon Americon-yhtym\u00e4lt\u00e4: Americon on fuusioitumassa Jainchill Industriesin kanssa, ja Paulin on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 Jainchillin tilintarkastus l\u00e4pi varmistaakseen kaiken olevan kunnossa. Paul saa ty\u00f6komennuksen Tusconiin, Arizonaan, miss\u00e4 kirjanpidon l\u00e4pik\u00e4yminen tapahtuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Tusconissa Paul hankkii aseen, jonka salakuljettaa mukanaan New Yorkiin.<\/p>\n

Paul alkaa kierrell\u00e4 Manhattanin syrj\u00e4katuja etsien ongelmia. H\u00e4n tappaa ampumalla ry\u00f6st\u00e4ji\u00e4, jotka hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen tai jonkun viattoman kimppuun. H\u00e4n jopa vuokraa auton ja parkkeeraa sen huonolle seudulle houkutellakseen puoleensa rikollisia ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4kseen heille ansan. Tilanne p\u00e4\u00e4ttyy siihen, ett\u00e4 Paul ampuu kaksi 17-vuotiasta poikaa. Vaikka Paulia ahdistaa, eik\u00e4 h\u00e4n saa nukuttua, h\u00e4n kokee tekonsa oikeutetuiksi.<\/p>\n

Paul Benjaminin toteuttama ”omank\u00e4denoikeus” alkaa ajatustasolla levit\u00e4 uutisoinnin my\u00f6t\u00e4 ja jalkautuu New Yorkin kaduille synnytt\u00e4en lis\u00e4\u00e4 rikollisiin kohdistuvia v\u00e4kivallantekoja.<\/p>\n

Kirja p\u00e4\u00e4ttyy siihen, kun Paul tappaa kolme nuorta kujalla. Paikalle saapuu poliisi, joka tajutessaan kuka Paul on, ottaa lakin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 selk\u00e4ns\u00e4, jotta Paul p\u00e4\u00e4see pakenemaan paikalta.<\/p>\n

\u2234<\/p>\n

ELOKUVA: V\u00c4KIVALLAN VIHOLLINEN<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/a>Vain kaksi vuotta Garfieldin romaanin julkaisun j\u00e4lkeen ilmestyi Michael Winnerin ohjaama elokuva-adaptaatio, joka niin ik\u00e4\u00e4n kantoi nime\u00e4 V\u00e4kivallan vihollinen<\/em> (Death Wish<\/em>, 1974). P\u00e4\u00e4osassa n\u00e4htiin tuolloin 52-vuotias Charles Bronson. V\u00e4kivallan vihollisessa elokuvadebyyttins\u00e4 teki my\u00f6hemmin suuren yleis\u00f6n tietoisuuteen noussut Jeff Goldblum<\/a> yhten\u00e4 Paulin perheen kotiin tunkeutuvana rikollisena.<\/p>\n

Elokuvan alussa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Paul Kersey vaimonsa, Joannan, kanssa lomalla Hawailla. Heid\u00e4n rakkautensa kukoistaa ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan, joten Kerseyt palaavat takaisin New Yorkin ruuhkaiseen ja hektiseen arkeen.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Joannan ja Carolin (Paulin ja Joannan aikuinen tyt\u00e4r) palatessa ruokaostoksilta kolme miest\u00e4 seuraa heit\u00e4 kotiin asti. He tunkeutuvat asuntoon sis\u00e4\u00e4n, pahoinpitelev\u00e4t Joannan ja raiskaavat Carolin. Sairaalassa Joanna kuolee vammoihinsa ja tapauksen johdosta Carol vet\u00e4ytyy kuoreensa.<\/p>\n

Paulin naapurusto alkaa vaikuttaa turvattomalta ja todistettuaan kotitalonsa vieress\u00e4 tapahtuvan \u00f6isen automurron, Paul hakee pankista kolikkorullan, josta tekee aseen laittamalla rullan sukkaan.<\/p>\n

Paul ty\u00f6skentelee arkkitehtitoimistossa, joka haluaisi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Paulin ty\u00f6matkalle Tusconiin, Arizonaan, mutta Paul haluaa viel\u00e4 pohtia asiaa, koska joutuisi j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n traumatisoituneen tytt\u00e4rens\u00e4 liian pitk\u00e4ksi aikaa. Kun Carolin mies, Jack, kertoo Paulille psykiatrin sanoneen, ett\u00e4 Carolin parantumiselle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 eliminoida kaikki elementit jotka muistuttavat tapahtuneesta (eli Paul ei saisi n\u00e4hd\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n), alkaa Paulia vituttaa. Viimeinen niitti on ry\u00f6st\u00f6yritys Paulin kotimatkalla, joka p\u00e4\u00e4ttyy kolikkosukan osuessa ry\u00f6st\u00e4j\u00e4\u00e4 naamaan ja t\u00e4m\u00e4n paetessa paikalta. Paul p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ottaa Tusconin keikan vastaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>Tusconissa Paul k\u00e4y tutustumassa asiakkaansa, Ames Jainchillin, omistamaan tonttiin ja osoittaa ammattitaitoaan suunnittelemalla asuinalueen, joka on enemm\u00e4n kuin Jainchill oli toivonut. Jainchill vie Paulin my\u00f6s ampumaradalle, miss\u00e4 Paul osoittautuu todella tarkaksi ampujaksi. Paul saakin Janichillilta l\u00e4ksi\u00e4islahjaksi .32-kaliiperin revolverin, jonka Paul kuljettaa salaa New Yorkiin.<\/p>\n

Paulin palatessa kotiin posti on tuonut h\u00e4nen ja Joannan lomakuvat Hawailta. T\u00e4m\u00e4 saa Paulin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n \u00f6isille Manhattanin kaduille Jainchillilta saama revolveri mukanaan. Vaeltelu alkaa tuottaa tulosta ja y\u00f6 toisensa j\u00e4lkeen Paul hankkituu ongelmiin tappaen kylm\u00e4verisesti rikollisia, jotka kohdistavat toimenpiteit\u00e4\u00e4n joko h\u00e4neen tai sivullisiin.<\/p>\n

Poliisi alkaa kiinnostua .32-kaliiperisella pistoolilla tehdyist\u00e4 murhista, joissa uhreina on aina poliisin tuntemia rikollisia. Tutkintaa johtava komisario Frank Ochoa antaa my\u00f6s lausunnon medialle, joka tekee kiimassa juttuja New Yorkin katuja puhdistavasta Kostajasta.<\/p>\n

Paulin jakaessa omank\u00e4denoikeutta yksi ry\u00f6st\u00f6\u00e4 yritt\u00e4vist\u00e4 miehist\u00e4 onnistuu viilt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 selk\u00e4\u00e4n. Paulin j\u00e4ljille p\u00e4\u00e4ssyt virkavalta tekee h\u00e4nen asuntoonsa kotietsinn\u00e4n ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 roskiksesta verisen paperin. Ochoa olettaa Kerseyn olevan Kostaja, mutta syytt\u00e4j\u00e4 ei halua Kerseyt\u00e4 pid\u00e4tett\u00e4v\u00e4n, sill\u00e4 kaupungin rikostilastot ovat laskeneet hurjasti. Ochoa p\u00e4\u00e4tyykin vain pelottelemaan Kerseyt\u00e4 nimett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 puhelulla.<\/p>\n

Paulia poliisin ahdistelu ei kuitenkaan hetkauta ja h\u00e4n suuntaa j\u00e4lleen \u00f6isille kaduille ampumaan rosvoja naamaan ja selk\u00e4\u00e4n. Paul kuitenkin saa luodin jalkaansa er\u00e4\u00e4n ry\u00f6st\u00e4j\u00e4n pyssyst\u00e4. Ry\u00f6st\u00e4j\u00e4 pakenee nilkuttava vanhaukko Kersey per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Tilanne p\u00e4\u00e4tyy kaksikon kohtaamiseen, mutta haavoittunut Kersey menett\u00e4\u00e4 tajuntansa.<\/p>\n

Kersey p\u00e4\u00e4tyy sairaalaan, miss\u00e4 tapaa Ochoan, jolla on hallussaan Kerseyn .32-kaliberinen revolveri. Ochoa haluaa tehd\u00e4 Kerseyn kanssa sopimuksen: Kerseyn on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 pysyv\u00e4sti New Yorkista ja Ochoa heitt\u00e4\u00e4 .32:n jokeen.<\/p>\n

Paul tarttuu tilaisuuteen ja muuttaa Chicagoon, mutta jo heti juna-asemalla t\u00f6rm\u00e4\u00e4 ongelmanuoriin. Elokuva loppuu pys\u00e4tyskuvaan, jossa Kersey ampuu nuoria sormipyssyll\u00e4.<\/p>\n

\u200d\u2234<\/p>\n

EROJA JA YHTENEV\u00c4ISYYKSI\u00c4<\/strong><\/p>\n

Winnerin elokuva on kerronnaltaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n uskollinen l\u00e4hdemateriaalille, mutta tietyt – mahdollisesti tiivist\u00e4misen piikkiin menev\u00e4t – seikat muuttavat elokuvan s\u00e4vy\u00e4 aika paljon. K\u00e4sikirjoitusvaiheessa kirjan sis\u00e4lt\u00f6 koki paljon pieni\u00e4 muutoksia; mm. kirjanpit\u00e4j\u00e4 Paul Benjaminista tuli arkkitehti Paul Kersey. Charles Bronsonin mielest\u00e4 esimerkiksi Dustin Hoffman<\/a> olisi sopinut paremmin kirjanpit\u00e4j\u00e4ksi. Lopulta Winner suostutteli Bronsonin rooliin muuttamalla Kerseyn hahmon viriilimm\u00e4ksi ja vaihtamalla ammattin arkkitehdiksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>My\u00f6s Paulin vaimon nimi koki muutoksen Estherist\u00e4 Joannaksi.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n nimen lis\u00e4ksi my\u00f6s ulkon\u00e4k\u00f6 ei aivan t\u00e4sm\u00e4\u00e4:
\n”H\u00e4nen kellanpunainen tukkansa oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 sangen harvaksi p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Poskia ja k\u00e4si\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4t kesakot n\u00e4yttiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4ntyneen ja voimistuneen kummalliseksi makkaramaiseksi pinnaksi. H\u00e4nell\u00e4 oli punainen ihopoimu silmiens\u00e4 alla; h\u00e4n n\u00e4ki veltot juonteet kasvoissaan ja kaulallaan, alkavan riippuvatsansa ja ihrapoimut pitkin kylki\u00e4\u00e4n. T\u00e4ysin valmis loppuun kulunut ruumis.”<\/em> (s. 59)<\/p>\n

Kirjassa Paul Benjamin on toisen maailmansodan veteraani, joka toimi sodan aikana armeijan kirjanpit\u00e4j\u00e4n\u00e4, kun taas elokuvan Paul Kersey toimi Korean sodassa l\u00e4\u00e4kint\u00e4miehen\u00e4 ja oli aseistakielt\u00e4ytyj\u00e4.<\/p>\n

Paulin vaimon ja tytt\u00e4ren kohtalot ovat aavistuksen eroavat: kirjassa heid\u00e4t pahoinpidell\u00e4\u00e4n, elokuvassa vaimo pahoinpidell\u00e4\u00e4n ja tyt\u00e4r raiskataan. Tapahtumien seuraukset ovat kuitenkin hyvin l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Pienen\u00e4 erona se, ett\u00e4 kirjassa Carol ei tunnista tekij\u00f6it\u00e4 poliisin tunnistuskuvien perusteella, kun elokuvassa h\u00e4n ei k\u00e4y katsomassa kuvia laisinkaan.<\/p>\n

Kirjassa komisario Ochoa on pieness\u00e4 roolissa, oikeastaan vain lehtiartikkelissa, jonka Paul lukee. Kirjassa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kerrota poliisin ty\u00f6skentelytavoista Kostajan henkil\u00f6llisyyden selvitt\u00e4miseksi, kun taas elokuvassa n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Ochoan toimintaa rikospaikalla sek\u00e4 kuinka h\u00e4n johtolankoja yhdistelem\u00e4ll\u00e4 profiloi Kostajaa.<\/p>\n

Sis\u00e4ll\u00f6llisesti merkitt\u00e4vimm\u00e4t eroavaisuudet koskevat Tusconia ja kaikkea mik\u00e4 siihen liittyy. Kirjassa Paulin yhti\u00f6n toimeksiantaja on Americon, kun taas elokuvassa Jainchill. Jainchill my\u00f6s antaa Kerseylle aseen, kun taas Benjamin hankkii sen itse. Tusconin tapahtumista on leikattu pois my\u00f6s Paulin k\u00e4ynti paikallisessa baarissa ja p\u00e4\u00e4tyminen toisen yksin\u00e4isen sielun kanssa samojen v\u00e4llyjen v\u00e4liin.<\/p>\n

Teosten luonnetta ajatellen suurimpana muutoksena (Garfieldin suureksi pettymykseksi) kirjan v\u00e4kivallan vastainen henki muuttui enemm\u00e4n v\u00e4kivaltaa ihannoivaksi. Vaikka mist\u00e4\u00e4n suoranaisesti v\u00e4kivaltaa ihannoivasta elokuvasta ei voidakaan puhua, tappamisen vaikutukset p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n psyykeeseen eiv\u00e4t v\u00e4lity elokuvassa aivan samalla tavalla kuin kirjassa. Kirjassa Paulista alkaa kuoriutua esiin psykoottisiakin piirteit\u00e4 tappamisen muuttaessa h\u00e4nt\u00e4 ihmisen\u00e4.<\/p>\n

”[…]mutta tuo v\u00e4kivallan vihainen hekuma oli todellista, hekumaa, jollaista useimmat ihmiset eiv\u00e4t olleet edes et\u00e4isesti maistaneet, eiv\u00e4tk\u00e4 koskaan ymm\u00e4rt\u00e4isi\u2026”<\/em> (s. 171)<\/p>\n

\"\"<\/a>Elokuvan Paul taas tuntuu v\u00e4lill\u00e4 jopa nauttivan tappamisesta. T\u00e4m\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 kohtauksessa, jossa Paul on ty\u00f6kaverinsa j\u00e4rjest\u00e4miss\u00e4 juhlissa, miss\u00e4 h\u00e4n seisoo terassilla katsellen tyytyv\u00e4isen\u00e4 auringonlaskua ja Manhattanin ylle laskeutuvaa y\u00f6t\u00e4; vuorokauden aikaa, jolloin on huono aika olla rikollinen.<\/p>\n

Molempia teoksia silm\u00e4ll\u00e4pit\u00e4en huomionarvoista on, ettei Paul koskaan saa kostettua vaimonsa ja tytt\u00e4rens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle k\u00e4yneille miehille, vaan tappaa sen sijaan muita ihmisi\u00e4, jotka h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ansaitsevat kuolla.<\/p>\n

\u2234<\/p>\n

Sek\u00e4 kirjaa ett\u00e4 elokuvaa on pidetty yhteiskunnallisesti merkitt\u00e4vin\u00e4 teoksina, koska ne kuvastavat 70-luvun alun amerikkalaisissa suurkaupungeissa el\u00e4neiden ihmisten pelkoja ja niist\u00e4 kumpuavia v\u00e4kivaltafantasioita. Brian Garfieldia innoitti kirjaan h\u00e4nen omat kokemuksensa, kun h\u00e4nen vaimoltaan vietiin k\u00e4silaukku ja h\u00e4nen oma autonsa varastettiin. Garfield olisi halunnut ”ampua ne paskiaiset”, mutta sen sijaan h\u00e4n kirjoitti V\u00e4kivallan vihollisen.<\/p>\n

Koska Garfield koki elokuvasovituksen sivuttaneen h\u00e4nen v\u00e4kivallan vastaisen sanomansa, h\u00e4n kirjoitti kirjalle jatko-osan, joka jatkoi Paul Benjaminin tarinaa. Kuoleman py\u00f6rteiss\u00e4<\/em><\/a> ilmestyi jo vuonna 1975. My\u00f6s t\u00e4st\u00e4 kirjasta on tehty elokuvasovitus: James Wanin<\/a> ohjaama Death Sentence<\/em><\/a> (2007), jonka p\u00e4\u00e4osassa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Kevin Bacon<\/a>. Elokuva perustuu hyvin l\u00f6yh\u00e4sti kirjaan. My\u00f6s Winnerin ohjaama ja Bronsonin t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 V\u00e4kivallan vihollinen II<\/em><\/a> (1982) perustuu hyvin l\u00f6yh\u00e4sti kirjan jatko-osaan.<\/p>\n

Winnerin V\u00e4kivallan vihollinen sai my\u00f6hemmin nelj\u00e4 jatko-osaa, joissa Bronson jatkoi Paul Kerseyn\u00e4 rikollisten teilaamista. Viimeist\u00e4\u00e4n jatko-osissa karsiutui pois kaikki Garfieldin kirjoittama kritiikki siit\u00e4, kuinka v\u00e4kivalta vain synnytt\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa. Elokuvasta ja sen jatko-osista keskustellaan lyhyesti MoonTv:n Hikisten leffan\u00f6rttien jaksossa<\/a>, joka k\u00e4sittelee Cannon Groupin<\/a> elokuvia.<\/p>\n

V\u00e4kivallan vihollisesta on my\u00f6s tulossa remake<\/a>, jonka t\u00e4h\u00e4n tietoon ohjaa Eli Roth<\/a> ja siin\u00e4 Paul Kerseyt\u00e4 n\u00e4yttelee Bruce Willis<\/a>.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Charles Bronson tunnetaan tiukan katseensa ja viiksiens\u00e4 lis\u00e4ksi klassikoista kuten Huuliharppukostaja (1968), 7 rohkeata miest\u00e4 (1960) ja Likainen tusina (1967), mutta parhaiten h\u00e4net muistetaan Paul Kerseyn\u00e4, omank\u00e4denoikeutta toteuttavana miehen\u00e4 V\u00e4kivallan […]<\/p>\n","protected":false},"author":27,"featured_media":591,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[239],"tags":[349,350,347,351,344,238,353,346,348,345,352],"jetpack_featured_media_url":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-content\/uploads\/sites\/11\/2017\/03\/death-wish-mugger.jpg","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/506"}],"collection":[{"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/27"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=506"}],"version-history":[{"count":78,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/506\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":657,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/506\/revisions\/657"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/591"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=506"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=506"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/aavetaajuus.fi\/totuuselokuvasta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=506"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}