Sascha Kohlmann CC BY-SA 2.0
teoria

Mitä audiodraama on?

Kuunnelman, eli audiodraaman lähtökohta on tietenkin draama. Yrjö Hosiaisluoman määritelmän mukaan draama on ”näyttelijöiden yleisölle teatterinäyttämöllä tai vastaavalla esitettäväksi tarkoitettu kirjallisuudenlaji, jossa inhimillistä elämää kuvataan nykyhetkisenä toimintana dialogin ja monologin avulla.” Draaman tapahtumat tapahtuvat siis nykyhetkessä – oli nykyhetki sitten sijoitettu nykyisyyteen, tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Puhtaimmillaan draama on tapahtumien keskellä olemista ja niiden kokemista reaaliajassa.

Audiodraaman luonnetta voi lähteä miettimään pohtimalla sitä, mikä tekisi kuunnelmasta mahdollisimman kuunnelmallisen.

Elokuvailmaisun ajatellaan yleisesti olevan erityisen elokuvallista, jos se kuljettaa tarinaa ainoastaan kuvien ja niiden yhdistämisestä syntyvän montaasin avulla. Tällöin dialogin tahmaama kuvakerronta nähdään askeleena elokuvallisuudesta poispäin, puhumattakaan erillisestä kertojaäänestä, joka saa jokaisen elokuvapuristin heti kananlihalle.

Kuunnelman ei ole varsinaisesti mahdollista kuljettaa tarinaa pelkästään dialogittomien äänikuvien avulla, vaikka sitäkin on toki yritetty. Tästä klassinen esimerkki on Andrew Sachsin trilleri The Revenge vuodelta 1978.

Dialogiton kuunnelma on jäänyt marginaaliseksi ilmiöksi, sillä se ravistaa helposti kerronnallisuuden harteiltaan ja kehittyy äänitaiteeksi. Mahdollisimman kuunnelmallinen kuunnelma siis sisältää dialogin avulla esitettyä toimintaa.

Kuunnelmissa tehoste- ja ambienssiäänien kerronnallisuuden osuus vaihtelee. Yleensä tehosteiden ja ambienssin rooli on lähinnä auttaa kuuntelijaa pysymään kärryillä tapahtumista ja tapahtumapaikoista. Oleellinen informaatio pyritään välittämään dialogin kautta, koska pelkkiin tehosteisiin nojautuessa kuuntelija joutuu päättelemään tapahtumien kulun, mikä saattaa tehdä kuunnelman seuraamisesta tarpeettoman raskasta ja altistaa väärinymmärryksille.

Dialogiin perustuvasta draamasta ovat esimerkkinä vaikkapa maanmainiot Knalli ja sateenvarjo -tilannekomediat.

Dialogin ohella draamaan on aina kuulunut myös monologi. Itse asiassa draama kehittyi antiikin Kreikassa kuoronjohtajan yksinpuhelusta kahden ja sitten kolmen näyttelijän esityksiksi.

Monologi voi olla draaman henkilön sisäistä monologia, jossa hän sanallistaa ajatuksiaan ja tuo ilmi muutoin näkymättömiä sisäisiä prosesseja. Tästä klassinen esimerkki on kovaksikeitetyistä dekkareista tuttu minä-kertoja. Tyyliin voi tutustua vaikka Radioteatterin Marlowe-dramatisoinneissa.

Monologia voi käyttää myös asioiden nopeuttamiseen silloin, kun draama kertoo tapahtumista, joita ei saada ahdettua nykyhetkisen toiminnan kehykseen. Myös tapahtumia taustoittava monologi hyppää pois nykyhetkisestä toiminnasta. Näissä tapauksissa monologin esittäjä voi olla draamaan täysin kuulumaton tai sivusta seuraava kertoja.

Eräs draamakirjailijoiden, varsinkin elokuva- ja tv-käsikirjoittajien, rakkaimmista mantroista on ”show, don’t tell”, mikä on johtanut kertojaäänen karsastamiseen. Myös aloittelevia prosaisteja ohjestetaan monesti ”näyttämään, ei kertomaan”. Yleensä tämä ohje onkin syytä pitää mielessä, sillä tapahtumien kokemuksellinen ja aistillinen kuvaileminen on lukijan kannalta usein paljon kiinnostavampaa kuin niistä ylimalkaan kertominen. Kertominen on kuitenkin oleellinen osa proosan välineistöä, joten siitä ei ole syytä – eikä edes mahdollista päästä kokonaan eroon.

Kertoja, eli narraatio on tehokas väline myös audiodraamassa. Etevästi käytettynä kertoja pitää yllä draaman nykyhetkisyyden ja samalla mahdollistaa dialogia laajemman ympäristön, tapahtumien, mielenliikkeiden ja taustojen kuvailun. Kertoja ei ole audiodraamalle välttämätön elementti, mutta sitä pidetään hyväksyttävänä ja usein tarpeellisena ilmaisun välineenä. Varsinkin proosatekstien pohjalta tehdyt dramatisoinnit käyttävät usein raskaasti narraatiota. Esimerkiksi Radioteatterin Sinuhe alkaa yli kymmenminuuttisella, hyvin kirjaisella, minämuotoisella narraatiolla, jota tosin kuunnelman keinovalikoimaa käyttäen pilkotaan musiikilla ja äänitehosteilla.

Kertojan roolin yhä kasvaessa draama lähestyy proosaa. Kuunnelma luisuu äänikirjaksi.

Jack J. Ward on kehitellyt mallia, johon jokaisen kuunnelman voi sijoittaa. Lähtökohtana on puhdas draama, josta narraation osuutta lisäämällä edetään proosaan. Wardin mainion analyysin voi kuunnella täältä.

Ward lisää kahden pisteen ja näiden välisen janan lisäksi kuvioon myös kolmannen pisteen, joka kuvaa audiodraaman kokeellisuutta, kerronnan rajojen kokeilemista ja hajottamista. Tarinoiden ajallisia rakenteita muokataan, ”neljäs seinä” saatetaan rikkoa, äänimaailmat, ajatuksenvirta ja musiikki saatetaan tuoda etualalle. Moderni radiokuunnelma hakee uusia muotoja ja tuoreutta usein juuri kokeilevuuden kautta. Perinteisen Knalli ja sateenvarjo -kerronnan oheen kehitellään ennenkuulumattomia tarinankerronnan muotoja ja pyritään kohti kokemuksellisuutta ja tunteiden syvempään ilmaisua. Kokeilevammasta tyylistä esimerkkinä Kristian Smedsin ravisuttava Jääkuvia ja William S. Burroughsin kokeilevaan romaaniin perustuva Alaston lounas.

Kokeellisuuden vallatessa riittävästi alaa päädytään johonkin ambient-musiikin, Musique Concreten ja ääni-installaatioden salaperäiseen maailmaan.

Näistä kolmesta pisteestä muodostunut kolmio pitää sisällään laajan skaalan monenlaista audiodraamaa. Audiodraama on siis taidemuoto, joka käsittää sekä draamallisia että proosasta kerrontatekniikoita – unohtamatta sanattoman kerronnan arsenaalia: musiikkia, tehosteita ja hiljaisuutta.

Audiodraaman kentältä kuuntelijan on mahdollista valita mieltymystensä mukaista kuunneltavaa. Valikoima vaihtelee tiukkaan leikatuista lyhyistä rykäisyistä monikymmentuntisiin sarjakokonaisuuksiin, komediasta kauhuun, kokeellisesta kirjalliseen. Jokaiselle on tarjolla jotain.

Artikkelikuva: Sascha Kohlmann CC BY-SA 2.0

Jyrki on Aavetaajuus.fi-sivuston päätoimittaja, spekulatiivisen fiktion kirjoittaja, kirjakauppias ja media-alan sekatyöläinen. Hän pitää fantastisista elokuvista, maltaisista oluista ja ihmisten sisäsyntyisestä hyvyydestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *