Yleinen

Kuunnelman murros

Audiodraama – eli kuunnelma – on viime vuosiin asti ollut lähes yksinomaan radiodraamaa. Jonkin verran Radioteatterin kuunnelmia on voinut lainata kirjastoista, mutta käytännössä kuunteleminen on tapahtunut radion välityksellä. Kuunnelmat ovat siis olleet osa radion ohjelmavirtaa ja niitä on kuunneltu pääasiassa samalla tavalla kuin muitakin radio-ohjelmia, eli tiskipöydän kulmalla nököttävästä pienestä monovastaanottimesta. Tämä on väistämättä latistanut kuunnelmien stereokuvan ja dynamiikan sekä tehnyt niistä lähinnä taustaääntä, jota kuunnellaan kotitöiden ja muun puuhastelun ohessa.

Perinteisesti radiota kuunnellaan silloin kun satutaan olemaan radiollisessa tilassa. Televisiosta poiketen radiokuuntelijat hakeutuvat harvemmin radion ääreen tiettyyn aikaan kuunnellakseen tiettyä ohjelmaa. On sattuman kauppaa, mitä radiosta sattuu kulloisenkin tiskaussession tai autoreissun aikaan tulemaan.

Elokuvan tai tv-draaman katseluun verrattuna radiodraamaa vaatii enemmän keskittymistä. Siitä puuttuu näköaistin vangitseva ulottuvuus. Näkö on ihmisen ensisijainen aisti ja elävä kuva vangitsee mielenkiinnon lähes väkisin. Kuunnelman kohdalla visuaalisuus syntyy kuuntelijan mielessä. Kuuntelijan täytyy aktiivisesti luoda draaman maailma mielikuvituksessaan ääni-informaation pohjalta. Kuunnelma ikään kuin valmistuu vasta kuuntelijan mielessä. Ennen mielikuvituksen prosessointia kuunnelma on pelkkää ääntä, kunnes tilavaikutelmat, maisemat ja henkilöt piirtyvät kuuntelijan mieleen luoden kokonaisen maailman.

Kuuntelijan aktiivisen roolin takia kuunnelmaa on pidetty draaman muodoista intiimimpänä. Kuunnelma ikään kuin keskustelee kuuntelijan mielikuvituksen kanssa ja hennoinkin kuiskaus ja lehden rasahdus ovat merkityksellisiä draaman elementtejä. Kuunnelmaa ei katsella ulkopuolelta kuten teatteriesitystä tai elokuvaa, vaan kuunnelmassa ollaan sisällä tilanteissa, jopa henkilön päässä. Monet kuunnelmakirjailijat kirjoittavat esiin hahmojen sisäisen monologin, jolloin kuuntelija kuulee jopa hahmon ajatukset.

Visuaalisuudesta vapautuminen tarkoittaa myös ruudun äärestä vapautumista. Kuunnelmaa voi kuunnella lähes missä tahansa milloin tahansa, kunhan riittävä keskittyminen on mahdollista. Nykyteknologia mahdollistaa mobiilin kuuntelun entistä vapaammin. Uudet levitysalustat suosivat kuuntelua liikkuessa tai muun tekemisen ohessa. Kuuntelu ei kuitenkaan ole enää satunnaista. Jos ennen radio pauhasi lähinnä taustahälynä muun tekemisen ohessa, on draaman kuuntelu nykyään tietoinen valinta, ja oheistoiminta valikoituu niin, ettei se häiritse liikaa kuuntelua. Jos ympäristö alkaa häiritä liikaa, on kuuntelu vaivatonta keskeyttää ja jatkaa myöhemmin.

Kuuntelu tapahtuu entistä useammin kuulokkeilla, mikä mahdollistaa syvemmän immersion, intiimiyden ja äänenlaadun. Stereokuva mahdollistaa lähes kolmiulotteisen äänimaailman luomisen.

David Goehring – https://flic.kr/p/359VMi – CC BY 2.0

Uudet podcasteille ja äänikirjoille luodut levitysalustat mahdollistavat audiodraaman levittämisen ennennäkemättömällä tehokkuudella. Yle Areenassa, vastaavissa ulkomaisissa palveluissa ja podcast-palveluissa on kuunneltavissa enemmän kuunnelmia kuin koskaan aikaisemmin. Suomessa audiodraama ei ole vielä murtautuneet Ylen ulkopuolelle, mutta sekin on vain ajan kysymys.

Audiodraaman uusi kultakausi on käsillä.

Jyrki on Aavetaajuus.fi-sivuston päätoimittaja, spekulatiivisen fiktion kirjoittaja, kirjakauppias ja media-alan sekatyöläinen. Hän pitää fantastisista elokuvista, maltaisista oluista ja ihmisten sisäsyntyisestä hyvyydestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *