Kuunnelman, eli audiodraaman lähtökohta on tietenkin draama. Yrjö Hosiaisluoman määritelmän mukaan draama on "näyttelijöiden yleisölle teatterinäyttämöllä tai vastaavalla esitettäväksi tarkoitettu kirjallisuudenlaji, jossa inhimillistä elämää kuvataan nykyhetkisenä toimintana dialogin ja monologin avulla." Draaman tapahtumat tapahtuvat siis nykyhetkessä – oli nykyhetki sitten sijoitettu nykyisyyteen, tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Puhtaimmillaan draama on tapahtumien keskellä olemista ja niiden kokemista reaaliajassa.
-
-
Pornoa ja splatteria Radioteatterin tapaan – Pet Shop, 1. jakso
Yle uusii Laura Gustafssonin Pet Shop -kuunnelmasarjan, jossa seurataan helleaallon kourissa kiemurtelevia itähelsinkiläisiä. Joku pyörätuolipotilas on kadonnut ja kuumuus saa ihmiset vauhkoiksi ja kiimaisiksi. Kuunnelman päähenkilöt ovat Kultakutri, Villikissa, Saatana ja Vartija. Kuunnelman esittelevä juonto kuvaa kuunnelmaa aikuisten kauhusaduksi. Ainakin ensimmäisessä jaksossa kauhuelementit ovat varsin vähäiset. Lähinnä keskitytään esittelemään hahmoja. Hieman yksinkertaiseksi tyylitelty Kultakutri on tympeän ja kontrolloivan Vartijan tyttöystävä, vaikkei pidä tätä suuressakaan arvossa. Mitä ilmeisemmin Vartijalla on jotain tekemistä kadonneen pyörätuolipotilaan kanssa. Muut henkilöt jäävät vielä tässä vaiheessa sivumaininnoiksi: Villikissa värjää tukkaansa, Saatana tyytyy kuulostamaan herra Ylpöltä. Teksti leikkii satujen muotokielellä, mutta tarina ei vaikuta ainakaan vielä erityisen satumaiselta, lähinnä seksuaalisuutta tihkuvalta realismilta, jota harkitusti rikotaan unikuvilla ja yliluonnollisilla hahmoilla.…
-
Kuunnelman murros
Audiodraama – eli kuunnelma – on viime vuosiin asti ollut lähes yksinomaan radiodraamaa. Jonkin verran Radioteatterin kuunnelmia on voinut lainata kirjastoista, mutta käytännössä kuunteleminen on tapahtunut radion välityksellä. Kuunnelmat ovat siis olleet osa radion ohjelmavirtaa ja niitä on kuunneltu pääasiassa samalla tavalla kuin muitakin radio-ohjelmia, eli tiskipöydän kulmalla nököttävästä pienestä monovastaanottimesta. Tämä on väistämättä latistanut kuunnelmien stereokuvan ja dynamiikan sekä tehnyt niistä lähinnä taustaääntä, jota kuunnellaan kotitöiden ja muun puuhastelun ohessa. Perinteisesti radiota kuunnellaan silloin kun satutaan olemaan radiollisessa tilassa. Televisiosta poiketen radiokuuntelijat hakeutuvat harvemmin radion ääreen tiettyyn aikaan kuunnellakseen tiettyä ohjelmaa. On sattuman kauppaa, mitä radiosta sattuu kulloisenkin tiskaussession tai autoreissun aikaan tulemaan. Elokuvan tai tv-draaman katseluun verrattuna radiodraamaa…
