Eino Leinon Helkavirsiä on suomalaisen runouden klassikko, joka paitsi ammentaa menneestä ja myytillisestä, myös innoittaa omalla karunkauniilla tyylillään. Leinoa on sovitettu musiikiksi ja luettu kouluissa. Nyt kaksitoista Leinon runoa saa uuden ilmestymismuodon, kun Arktinen banaani julkaisee niihin pohjautuvan sarjakuvakokoelman Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Kokoelmasta tulee Arktisen Banaanin kaksikymmenvuotisen taipaleen juhlajulkaisu ja mukana on kymmenen suomalaista, eri sukupolvien sarjakuvataiteilijaa. Aavetaajuus kävi haastattelemassa kahta teokseen osallistuvaa taiteilijaa: fantasiasta ja historiallisista aiheista tunnettua Petri Hiltusta ja kuvataidekasvatuksen ja kuvataiteen opiskelijaa, Lauri Pitkästä.

Helkavirsiä-sarjakuvakokoelman isä on Petri Hiltunen. Hiltunen kertoo halunneensa sovittaa Leinoa sarjakuvaksi jo lukioaikoinaan, mutta ajatus sai tuolloin jäädä. Kokoelman julkaisulle oli kuitenkin nyt edellytyksiä, sillä realistisen tyylisuunnan tekijöiden määrä on kasvussa ja kokeneita tekijöitä sekä taitavia uusia tulokkaita sarjakuvan areenalla riittää; itse asiassa projektin edetessä oli painettava jarrua, jottei kokoelma paisu liian suureksi. Hiltunen pahoitteleekin sitä, että monia taidokkaita tekijäehdokkaita on jäänyt tämän kokoelman ulkopuolelle. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei mikään estä taiteilijoita tarttumasta Helkavirsiin. Läheskään kaikki runot eivät mahtuneet Arktisen banaanin kokoelmaan, joten materiaalia, ja siten työsarkaa eri alojen taiteilijoille, riittää vielä.

Kuten edellä on todettu, Helkavirsiä on innoittanut taiteilijoita ennenkin. Pitkänen kertoo oman Leino-innostuksensa kumpuavan Helkavirsien mystisestä romantiikasta, jossa kaunis ja myyttinen kääntyy hyvinkin helposti karuksi ja rumaksi ja synkät sävyt hiipivät alati mukaan. Hiltunen toteaa myöski Leinon kiehtovuuden nousevan juuri kansallisromantiikan ja rehellisen, kaunistelemattoman kansankuvauksen yhdistymisestä:

– Leinon Suomi on myös synkkyyttä, kuolemaa ja hulluutta. Leino näkee meidät parhaimmillaan ja pahimmillaan, Hiltunen toteaa.

Hiltunen ja Pitkänen toivovatkin, että tämä näkyisi myös kokoelmassa ja teos siten, ravistelisi kiihkonationalistien harhaista käsitystä muinaisaikojen suuruudesta ja kuvitteellisesta kansallisesta yhtenäisyydestä.

– Suomalaisuuden määritelmää ei saa jättää nationalisteille. Isänmaallisuus ja Suomen arvostaminen ovat saaneet [äärinationalistien ja rasistien] vuoksi huonon maineen.

Kaunistelemattomuus ja suuruuden ravistelu näkyy sarjakuvakokoelmaan valituissa runoissa: Hiltusen Räikkö Räähkä on sijoitettu nykypäivään ja heijastelee tietoisesti konfliktialueiden uutiskuvia. Venäjän alamaailman välienselvittelyitäkin nähdään, samoin omaelämäkerrallisuutta Leinoon yhdistävää tulkintaa. Silti perinteisemmätkin sovitukset ovat hyvin edustettuina, sillä hieman yli puolet kahdestatoista sarjakuvasta on sijoitettu historian hämäriin. Koska Leinon teemat ovat yleisinhimillisiä, on taitelijoilla ollut käytännössä vapaat kädet koskien sovitusten muotoa, tyylivalintoja ja toteutusta. Luvassa on muun muassa Pitkäsen maalauksellista, vesivärein toteutettua sarjakuvasovitusta Pimeän peikon ja Ukonlinnun ja virvaliekin muodossa. Pitkänen on ennenkin työskennellyt Leinon runojen parissa. Muutamia vuosia sitten hän teki Hiltusen ohjaamana Muurlan opiston sarjakuvakurssin lopputyönään sovituksen Ylermi, ylpeä isäntä-runosta. Koska myyttiset ja sotaisat aiheet ovat Pitkäsen sydäntä lähellä, tarttui hän mielellään uudelleen Helkavirsiin. Tyylivalintakin oli selvä:

– Olen kehittynyt paljon vesivärien käyttäjänä. Halusinkin, että sovittamani runot olisivat kaikki miellyttävällä tavalla erilaisen näköisiä ja klassisen maalauksellisia, Pitkänen kertoo.

– Henkisinä esikuvinani ovat Simberg, Kittelsen ja Frazetta sekä koko joukko sarjakuvataiteilijoita.

Täysin ongelmitta vaativa projekti ei ole sujunut. Pitkänen kertoo ensimmäisten versioiden maalauksellisesta Ukonlinnusta ja virvaliekistä olleen pulmallisia ja vaatineen runsaasti uudelleentyöstöä.

Hiltunen puolestaan kertoo epäröineensä tehdessään Tummaa, koska mustavalkolaveeraus oli hänelle uusi tekniikka.

– Mutta se onnistu lopulta tosi hyvin, Hiltunen sanoo.

Hiltunen on pyrkinyt tekemään Leino-sovituksistaan visuaalisesti vaihtelevia. Silmiinpistävin lienee väreiltään ja tyyliltään Vampirella-sarjakuville visiiriä nostava Pyhä Yrjänä. Tyylillistä irroittelua on siis odotettavissa.

Vaikka Hiltusen mukaan ajatus Leinon sovittamisesta sarjakuvaksi tuntui aluksi ”aika kreisiltä”, ovat kaikki tekijät ja kustantaja lähteneet innolla mukaan. Mukana ovat haastateltujen ohella mm. Kristian Huitula, Katariina Katla, Sari Sariola ja Tuomas Myllylä. Myös Eino Leino-säätiö on osoittanut tukensa ja arvostuksensa sarjakuvakokoelmalle. Luvassa on siis monipuolinen ja taitavien tekijöiden tuottama, tyyli- ja sukupolvirajoja ylittävä kunnianosoitus Leinolle ja hänen suomalaisuuskuvalleen.

Eino Leinon Helkavirsiä-kokoelma julkaistaan Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2015. Tiedotustilaisuus järjestetään 28.8. Kirjasto 10:ssä klo 18-19. Julkaisutilaisuudessa esitetään myös Eino Leino-säätiön arkistoistaan lainaamia, erittäin harvinaisia animaatiosovituksia Helkavirsistä.

Albumi on ennakkotilattavissa Aavetaajuuden kaupasta.