Agentti D. T. Gagano haluaisi jo eläköityä CIA:n virtuaalitodellisuusoperaatioista, mutta viimeisellä keikalla kaikki menee pieleen. Agentti jää jumiin toiselle todellisuuden tasolle, jossa leviää voimakas virus. Vaimon ja turvallisen perhe-elämän perään haikaileva Gagano alkaa etsiä pakoreittiä ja kohtaa matkallaan sekä uusia vastustajia että avuliaita liittolaisia. Erinäiset tahot kamppailevat virtuaalitodellisuuden hallinnasta, ja myös sen ulkopuolella juonitaan – partnerilla ja pomolla on molemmilla lusikkansa sakeassa sopassa, eikä kotona odottava rakas vaimokaan ole aivan synnitön.

Näin kuvailtuna Miguel Llansón toinen ohjaustyö kuulostaa lähestulkoon selväpäisten ihmisaivojen ideoimalta. Kasari- ja ysäriviihteen lainalaisuudet on opeteltu tarkkaan ja toisinnettu huolellisesti. Mutta siinä missä Jesus Shows You the Way to the Highway on rakenteeltaan tuttu, sen toteutus heittää kaiken kohtuuden ja nykypäivän tärkeilevän cooliuden ulos ikkunasta.

Virtuaalitodellisuudessa hallitsee Batman-pukuinen, kokaiinia vetävä gigolo Batfro. Virus on kommunistinen ja operoi Stalin-naamiossa. Jostain materialisoituu 60-luvun scifistä tuttuja hyönteispukuisia palkkatappajia. Kaiken avain on Jeesus, tai sitten Liiton arkki. Pahvinaamioagentit liikkuvat live-stop-motion-moodissa. Lopulta lyhytkasvuisen Daniel Tadessen esittämä Gagano joutuu kyseenalaistamaan oman elämänsäkin, kun todellisuuden tasoja löytyy aina vain lisää: ennen pitkää yksi hänen olomuodoistaan on matkatelevisio.

Kokonaisuus on äärimmäisen eksaktia kökköyttä, joka ei anna minkäänlaisen “logiikan” estää hyvien ideoiden ja niiden halpojen toteutusten vyöryttämistä ruudulle. Tämä tee-se-itse-Inception tai Itä-Afrikan Matrix käyttää bensanaan puhdasta kreisiä ja viilettää sillä energialla pitkän matkan. Toisissa kohtauksissa, niissä jotka sijoittuvat ns. tosimaailmaan, se tuo hiotussa huonoudessaan mieleen myös ainutkertaisen Garth Marenghi’s Darkplacen. Vaihtelua ympäristöstä toiseen on paljon, kirjaimellisesti: elokuvaa on kuvattu maailmalla missä sattuu.

Loppua kohden kreisi käy vähiin, ja moottori alkaa yskiä. Tarinalangat pyritään sittenkin sitomaan jotenkin yhteen, vaikka tulos olisi umpisolmu, ja samalla Gaganosta rakennetaan aidosti traagista hahmoa. Tämä tunteilu kohottaa toki hahmot sketsisfäärin yläpuolelle, mutta muilta osin se on tarinankerronnalle silkkaa juoksuhiekkaa. Kliimaksi jää jotenkin vaisuksi, vaikka loppuratkaisu sen päälle on oikein huvittava.

Jesus Shows You the Way to the Highway voi kuulostaa vitsiltä mutta ei välttämättä ole vain sellainen. Tarinan muodon tuttuus paljastaa lopulta, ehkäpä jopa ajankohtaisen tarantinomaisesti, kaipuumme kaivautua yhä syvemmälle menneiden vuosikymmenten eskapismin eri kerrostumiin. Näihin suoraviivaisiin fantasioihin on helppo hukkua – silloinkin, kun mainittu fantasia näyttää aivan naurettavan kotikutoiselta, antispektaakkelilta. Tekijöitä on tainnut kiinnostaa unien ja viihteen immersion ihmeellisyys vielä enemmän kuin Nolania.

Elokuva, jota pidän tyyliltään pikemminkin afro-nostalgiana kuin afro-futurismina, on sydämellisempi kuin suurin osa uudelleenlämmittelyistä. Oikealle taajuudelle virittyneelle se tarjoaa monet naurut ja hymyily-facepalmaukset. Llansón esikoisohjaus Crumbs ihastutti itseäni enemmän, mutta onhan tämäkin sentään Jotain Ihan Muuta.

Elokuva esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla 20.9. perjantaina, 21.9. lauantaina sekä 26.9. torstaina.