Mustan kuun kesä, mennyt ja tuleva
PÄRTTYLIN KESÄ (Nordbooks, 2015)
Niko Mikael Korhosen ensiteos Pärttylin kesä on psykologinen kauhutrilleri, jossa alitajunta, menneisyyden haamut ja muinainen pahuus kietoutuvat yhteen Suomen suvessa. Tarina seuraa kirjailija Markus Korpea, joka amerikan-siirtolaisista kertovaa romaania kirjoittaessaan alkaa selvittää mystisesti Yhdysvaltoihin nuorena kadonneen isoisänsä henkilöhistoriaa. Samalla Korpi tulee päässeeksi uhkaavan ja vaarallisen sukuperinnön jäljille ja seuraa niitä niin Michiganiin kuin Kymenlaakson takamaillekin. Miksi isoisä katosi? Mikä vetää Markuksen luo Haukikallion luolasta tietäviä ihmisiä? Miksi Markusta vaivaavat pakkomielteiset ajatukset ja mitä tarkoittaa sanapari sisälle luolaan?
Korhosen teosta täytyy kiittää ansiokkaasta mysteeritunnelman ja trillerielementtien luomisesta ja käyttämisestä. Arvoituksen kappaleet nivoutuvat yhteen hiljalleen ja alusta asti lukijaa vaivaa tunne siitä, että joku tai jokin ohjailee Korpea – että hänen toimensa eivät olekaan niin itseellisiä kuin hän tuntuu kuvittelevan. Parhaimmillaan teksti imaisee mukaansa ja varsinkin viimeisellä kolmanneksella, arvoituksen alkaessa ratketa tunnelma on jopa piinaava. Kritiikkiäkin on kuitenkin annettava. Heikoimmillaan Korhosen teksti on jokseenkin puuduttavaa ja erityisesti juonen kannalta tarpeellisen Amerikan-matkan kuvaus kaikkine kaupunkiyksityiskohtineen ja muine nippelitietoineen maistuu ikävästi kaupunkioppaan sisällöltä, vaikka esimerkiksi ”Finglishin” näkeminen dialogissa onkin hykerryttävän mukavaa ja tuo vuoropuheluun omaleimaisuutta. Amerikansuomalaisten kaupunginosien paikannimien ja nähtävyyksien kuvaus olisi kaivannut tiukempaa sujuvoittamista, mikä pätee myös aika ajoin vaivaannuttaviin vertauskuviin ja analogioihin. Myös jatkumollisia erheitä ja painovirheitä on jäänyt tekstiin mutta nämä eivät haittaa tarinan seuraamista. Toimitustyö olisi vain voinut olla tarkempaa.
Tarinan muotoutuminen ei sekään suju täysin ongelmitta. Erilaisia elementtejä (murhia, kliseisiksi mudostuneita houreita jne.) on liikaakin, eikä kauas muinaisaikoihin sukeltavan tapahtumakurimuksen alkusyyn selvittäminen yksiselitteisten takaumien kautta ole luovin tai kiinnostavin ratkaisu. Varsinainen arvoitus ratkeaa tai lukija sen selvittää jo hyvän matkaa ennen loppua jolloin loppupuoliskolla on liikaa toiston tuntua. Se on valitettavaa, sillä teemojen säntillisemmällä yhteennivomisella tarinasta Pärttylin kesästä olisi muotoutunut oivallinen kauhua ja trilleriä lähi- ja muinaishistoriaan sitova kertomus. Nyt kokonaisuus on hajanainen ja hieman hapuileva.
Pärttylin kesä ei kuitenkaan ole millään tavalla toivoton tapaus. Pääsääntöisesti teksti on helposti seurattavaa ja iskee välillä häränsilmään. Erityisesti kustantamomaailman niljakkaimpia puolia ruotivat osiot, vaikkeivät tarinallisesti kaikkein merkityksellisimpiä olekaan, tuovat tekstiin ripauksen huumoria ja sitovat mystillisen puolelle astuvan tarinan lankoja myös kirjoittajan arkirealismiin. Markus Korven rankka ja arjen tragikomiikan viehätysvoiman turvin tapahtunut menestyksen tikapuilla kiipiminen tuo päähenkilöön syvyyttä ja luomisen tuskan tuntua. Markus Korpi tuntuu elävältä hahmolta ja siksi hänen taivaltaan läpi epätasaisen tarinan jaksaakin seurata. Korhonen on muutenkin hyvä hahmojen kirjoittaja, joskin ekspositiota voisi hieman karsia. Myös ympäristöjen ja tunnelmien kuvaukset ovat pääosin kohdillaan,
Pärttylin kesä on aihevalinnaltaan ja hahmoiltaan kiinnostava ensiteos, joka kuitenkin kärsii tyylillisistä ja toimituksellisista hairahduksista. Se ei ole huono, mutta paljastaa itsestään paljon sellaisia puolia, joita kirjoittajan ja toimitusväen on syytä hioa ja karsia tulevia teoksia työstettäessä. Näistä ongelmistaan huolimatta Pärttylin kesä on intohimoisesti kirjoitettu ja teemoiltaan kiinnostava, erilainen jännitysromaani, jonka kirjoittajalla on selvästi kykyjä trillerien saralla.
Kirja on saatavissa mm. Aavetaajuuden verkkokaupasta.
Vastaa