mustakomppaniaGlen Cook: Musta komppania 1 (The Black Company), suomennos Markus Harju

Musta komppania seuraa samannimisen, perinteikkään mutta ikävästä miesvajeesta kärsivän palkkasoturijoukkion taivalta yhden valtiaan palveluksesta toisen, Pohjoisen kammottavan, pitkään riehunutta sotaa johtavan noitakuningatar Ladyn ja hänen lähes voittamattomien ja kuolemattomien Kaapattujensa, magiaa julmasti käyttävien kenraalien komentoon.

Glen Cookin teoksen lähestymistapa sinänsä perinteiseltä kuulostavaan miekkaa, magiaa ja valtakuntarähinää yhdistävään fantasiaan on miellyttävän tuore, vaikka teoksen ensi-ilmestymisestä onkin aikaa jo reilu kolmekymmentä vuotta. Cook antaa kirjassaan äänen Mustaa komppaniaa lääkitsevälle ja sen historiaa Aikakirjoihin merkitsevälle Puoskarille, joka kertojahahmona dokumentoi kaunistelematta ja rehentelemättä eeppisen fantasian harvemmin nähtyä karua puolta. Cookin tekstiä leimaakin tietty rujo realismi, jolle voi nähdä yhtymäkohtia vaikkapa Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta, Linnan Tuntematon sotilas ja George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu-teoksissa. Cookin teoksen sivut täyttyvät mitä suurimmissa määrin pitkästymisestä: aika ajoin tapetaan miehiä, suurimmaksi osaksi kuitenkin, niin, aikaa. Korttpelit, komppanian velhojen väliset puolivakavat loitsimiskisat, solvauksien syytäminen, syöminen, nukkuminen ja loputtomat marssit seuraavat toistaan. Taistelut ovat yleensä olankohautuksella sivuutettavia poikkeuksia tylsyyden ja kyllästymisen keskellä. Miehiä kuolee ja uusia tulee tilalle ja taustalla pauhaa kaiken aikaa sota Ladyn hallitsemien Kaapattujen ja heitä vastustavan Piirin joukkojen välillä. Motiivit, moraali ja sotimisen mielekkyys jäävät hämärän peittoon, eikä perusmosurin kannata suuremmin asioita ajatella. Sota näyttäytyy irvokkaiden tapahtumien, kenraalikunnan keskeisen juonittelun ja järjettömän vihanpidon aaltona ja kerronta lähentelee hetkittäin satiiria. Cook tavoittaa herkullisesti sodan anonyymiyden, mielivaltaisuuden ja samalla tuntuu naureskelevan fantasiakirjallisuuden korkeaotsaisille ja siivoille kliseille.

Musta komppania kuuluu ehdottomasti jokaisen fantasiadiggarin kirjahyllyyn. Se on pääsääntöisesti hyvin käännetty ja iästään huolimatta hyvin säilynyt fantasiateos. Satunnaisesti käännöksessä on pientä kankeutta ja oletettavasti Cookin omista sanavalinnallisista hairahduksista johtuvaa turhaa moderniutta, mutta nämä ongelmat voi lukija helposti sivuuttaa. Karu fantasiamaailma, tyly tyyli ja raaka realismi korvaavat kaikki mahdolliset putteet. Jään ainakin omalta osaltani innolla odottamaan Cookin fantasiasarjan seuraavia käännöksiä.