Parilla suomispefin kärkinimellä vahvistettu URS tekee Lovecraftit ja pistää tulille oman mytologiansa. Stepanin koodeksi on kirja kirjasta, kymmenen novellin sukellus muinaiseen hulluuteen.

Stepanin koodeksi
Stepanin koodeksi, Tuomas Saloranta (toim.), 111 sivua, kansi: Arren Zherbin

Kuoriaiskirjat (kuuntele kustantaja Tuomas Salorannan haastattelu uusimmasta podcastistamme) läväyttää neljäntenä julkaisunaan ilmoille varsin kutkuttavan novellikokoelman. Kaikki tarinat liittyvät mystiseen Stepanin koodeksiin, pahuutta ja kosmisia kauhuja ympärilleen erittävään käsikirjoitukseen.

Tarinan mukaan Tsekeistä Kutná Horan hopeakaivoksesta löytyi salaperäinen käsikirjoitus, joka päätyi paikallisten jesuiittojen tutkittavaksi. Käsikirjoitus nimettiin löytäjänsä mukaan Stepanin koodeksiksi. Kirjan selittämättömät voimat haurastivat todellisuuksien välisiä kalvoja ja viettelivät munkkeja kiihkeään itsetuhoon. Alkuperäinen kirja poltettiin – ja koko kylä siinä ohessa – mutta ulkomuistista jäljennetty kopio jäi kiertämään maailmaa. Pääasiassa tämän kopion vaikutuksia seuraillaan novellikokoelman tarinoissa.

Kirjan novellit ovat allekirjoittaneen makuun juuri sopivan napakoita ja lyhyitä. Monikaan tarina ei ole paljoa viiltävää tuokiokuvaa monimutkaisempi. Vain Boris Hurtan kommunistiseen Prahaan sijoittuva tarina on hiukan laveampi.

Alkupään novellit seuraavat koodeksin kopion matkaa Suomeen. Koodeksin hypnoottinen voima vetää puoleensa niin rikollisia, bibliofiilejä kuin sattumalta kirjan vaikutuspiiriin joutuneita sivullisiakin. Samuli Antilan, Markus Harjun ja Tuomas Salorannan novellit seuraavat koodeksin liikkeitä lähes trillerimäisellä otteella.

Koodeksi kylvää ympärilleen tuhoa, mutta saattaa osaavissa käsissä tuottaa omistajalleen myös hyötyä, kuten Jussi Katajalan kertomuksessa. Novelli on perinteikäs ja ehyt kauhutarina.

Shimo Suntila valottaa tunnelmapalassaan alkuperäisen koodeksin taustoja. Tästä jatkaa Mixu Lauronen pitkälti samoissa, tummanpuhuvissa tunnelmissa.

Heikki Nevala tuo koodeksin Suomeen ja kasvattaa kirjaan liittyvää alkemistista mytologiaa ansiokkaasti. Tarina on hieno ja synkkä kertomus kuolemattomuuden tavoittelusta.

Anne Leinosen tarina jää tunnelmapalaksi, mutta on sellaisena tuskainen ja ahdistava kuvaus koodeksin synnyttämästä houreisesta vimmasta.

Boris Hurtan tarina kertoo rähjäisen ja viinanhuuruisen tarinan koodeksin käännöstyöstä Prahan juottoloissa kommunismin vielä räpiköidessä henkitoreissaan. Eräs suomalainen maineikas runoilija tekee novellissa cameo-roolin viinan tärvelemänä suomalaisena kääntäjänä. Tarinassa yhdistyy kuolettavan tuhoava voima ja luovuutta ruokkiva toismaailmallinen kasvuvoima.

Tarja Sipiläisen kirjoittama, kokoelman viimeinen novelli tuo mytologian nykyaikaan ja heittää soppaan geokätkentää ja tietotekniikkaa.

Kokonaisuutena kirjanen on siis varsin nautittavaa tunnelmointia. Tyylien vaihtelu luo yllätyksellisyyttä ja jokainen kirjoittaja kasvattaa omalta osaltaan yhteistä mytologiaa. Varsinaiset koodeksin takana väijyvät voimat jäävät sopivan hahmottomiksi ja selittämättömiksi. Viitteitä heitellään niin alkemian, itämaisen mytologian kuin Voynichin manuskriptinkin suuntaan.

Mytologian väljyyden takia Stepanin koodeksin ympärille olisi helppo kehittää uusia tarinoita. Kirjan jälkipuheessa kehotetaankin kirjoittajia käyttämään vapaasti koodeksin mytologiaa omien tarinoiden elementteinä. Todennäköisesti koodeksin kylvämät kauhut eivät siis jää tähän.

Kirjan voi tilata Aavetaajuuden verkkokaupasta.